Loviisan merialueella Småholmenin väylän varrella Hästholmenin kaakkoispuolella sattui maanantaina karilleajo, jonka seuraukset olisivat voineet olla vakavat. Noin 7-metrinen keulahytillinen lasikuituvene törmäsi petolliseen kiveen, johon moni muukin on vuosien varrella osunut. Aluksessa oli mukanaan neljä miestä, jotka olivat esimerkillisesti sonnustautuneet pelastusliiveihin.
Keravan hätäkeskus sai ilmoituksen karilleajosta ja veneeseen vuotavasta vedestä noin kello 14.20 aikoihin sekä hälytti paikalle oikeaoppisesti ja etupainotteisesti lähimpinä olleet Fortumin palokunnan, Valkon VPK:n, Loviisan pelastuslaitoksen sekä Kymenlaakson pelastuslaitokset veneyksiköt ja merivartioston aluksen Kotkasta sekä pelastushelikopterin.
Ensimmäisenä paikalle ennätti luonnollisesti Fortumin palokunnan vene, joka sijaitsee 24/7-valmiudessa lähes näköetäisyydellä haveripaikasta. Pian sen jälkeen myös Valkon VPK:n yksikkö oli kohteessa. Samoin Loviisan pelastuslaitoksen Oiloff-alus. Myös Kotkan merivartioaseman partiovene ehti paikalle, jonka jälkeen muut yksiköt käännytettiin kotisatamiinsa.
Vuotava vene hinattiin Fortumin venesatamaan, ja yksi veneessä olleista kuljetettiin ambulanssiin tarkistuttamaan törmäyksessä saamansa lievät vammat. Muilta osin karilleajosta selvittiin onneksi säikähdyksellä sekä aineellisilla vahingoilla.
Se, että lähimpänä ollut Fortumin yksikkö hälytettiin kohteeseen, nopeutti merkittävästi tilanteen arviointia sekä pelastustoimia. Nyt elokuussa merivesi oli vielä lämmintä, mutta mikäli karilleajo ja mahdollinen veden varaan joutuminen olisi tapahtunut syyskylmillä, olisi muutamilla minuuteilla voinut olla ratkaiseva merkitys.
Myssholmenin karilleajon pelastustoimet onkin syytä nostaa esille, sillä tällä kertaa yksiköiden hälyttämiset ja yhteistoiminta toimivat erittäin mallikkaasti. Kaikki tarkoitukseen soveltuvat lähimmät palokuntien sekä merivartioston yksiköt hälytettiin heti paikalle. Hätätilanteen osoittauduttua alkuarvioita lievemmäksi osa yksiköistä voitiin käännyttää takaisin. Sitä kutsutaan alalla etupainotteisuudeksi. Läheskään aina ei näin ole kaikissa hätätilanteissa suinkaan toimittu.
Myös meripelastuksen hätäilmoitukset olisi syytä keskittää pelastus-, poliisi-, sosiaali- ja terveystoimen yhteisiin hätäkeskuksiin.
Tälläkin palstalla on muutamia kertoja tuotu esille tapauksia, joissa rannikkoalueella tapahtuviin onnettomuuksiin on lähdetty takapainotteisesti tai jopa jätetty syystä tai toisesta lähimpiä yksiköitä kokonaan hälyttämättä.
Osittain sen on sanottu johtuvan sisäsaariston ja rannikkoalueen häilyvistä johtovastuista merivartioston ja pelastuslaitosten välillä. Teoriassa johtovastuut ovat toki päivänselvät eli merivartiosto vastaa meripelastuksesta, ja pelastuslaitoksen yksiköt toimivat sen alaisuudessa ellei toisin erikseen määrätä. Käytäntö ”harmaalla” rannikkoalueella ei kuitenkaan aina toimi optimaalisella tavalla.
Viiveiden ja sekaannusten mahdollisuus alkaa monasti jo hätäpuhelusta. Yleensä hätäilmoituksen tekijä soittaa hätänumeroon 112, ja kertoo hätäkeskukselle tarvittavat tiedot onnettomuudesta. Kun käy ilmi, että onnettomuus on tapahtunut rannikolla, yhdistetään puhelu yleensä Meripelastuksen hätänumeroon 0294 1000, jossa kysytään yleensä toistamiseen samat tiedot. Omakohtaista kokemusta on. Pahimmassa tapauksessa puhelun siirrossa katoaa 112-sovelluksen paikkatieto, joka ei siirry hätäkeskuksesta meripelastuskeskukselle.
Myös meripelastuksen hätäilmoitukset olisi syytä keskittää pelastus-, poliisi-, sosiaali- ja terveystoimen yhteisiin hätäkeskuksiin, josta hälytykset välitettäisiin tarvittaessa kaikille pelastustehtävään osallistuville eri viranomaisten yksiköille. Meripelastuksen johtovastuun tulisi jatkossakin kuulua merivartiostolle, mutta hädässä olevat saisivat hoidettua hätäilmoituksensa yhdestä luukusta eli helposti muistettavasta hätänumerosta 112 ilman turhia toistoja, viiveitä ja puhelujen siirtoja.
Päätoimittaja Arto Henriksson