Pääkirjoitus: Palokuntien joukkovoimaa

Arto Henriksson

Arto Henriksson

Eri puolilla Suomea koottiin viime viikolla pelastuslaitosten ja sopimuspalokuntien sammutusjoukkueita sekä pienempiä ryhmiä lähtemään Keski-Pohjanmaalle Kalajoelle sammuttamaan noin 300 hehtaarin suuruiselle alueelle raivokkaasti edennyttä maastopaloa.

Oman 21 sopimuspalokuntalaisen ja 6 vakinaisen palomiehen sekä 7 hälytysajoneuvon sammutusjoukkueensa Kalajoelle lähetti perjantaina myös Itä-Uudenmaan pelastuslaitos, joka sai torstai-iltana kello 19.45 Jokilaaksojen pelastuslaitoksen johtokeskukselta virallisen avunpyynnön lähettää paikalle lisävoimia.

Ilmaston lämpeneminen ei ainakaan vähennä suurten metsäpalojen riskiä.

Itäuusmaalaiset sammuttajat, joukossa myös loviisalaisia, saapuivat 530 kilometrin moottorimarssin jälkeen kohteeseen illansuussa, ja aloittivat 48 tunnin työrupeamansa palorintamalla, jona aikana paikalla aiemmin pyöreitä päiviä ahkeroineet sammuttajat pääsivät lepovuorolle. Sunnuntaina ensimmäinen komennuskunta palasi takaisin, ja sen tilalle lähetettiin uusi sammutusjoukkue Itä-Uudeltamaalta.

Jokilaaksojen pelastuslaitoksen avuksi lähetettiin sammutusjoukkoja eiliseen mennessä kaikkiaan kuudestatoista Suomen 22 pelastuslaitokselta. Suurin osa oli palkatta työskenteleviä sopimuspalokuntalaisia, joista monet keskeyttivät kesälomansa ja osa jopa työviikkonsa avustaakseen ankarassa paikassa ahertaneita keskipohjanmaalaisia kollegoitaan.

Kalajoen maastopalo eteni ajoittain myös vaarallisen nopeana latvapalona, jonka vuoksi sammuttajat joutuivat paikoin perääntymään liekkien tieltä, mikä ei Suomen oloissa ole kovin tavallista. Omassa muistissa on muutaman vuosikymmen ajalta vain yksi vakavampi paikallinen latvapalotapaus, kun Tavastaksen ja Essonmäen kaatopaikkojen välissä riehunut metsäpalo harppasi yllättäen latvapaloksi, ja jätti osan sammuttajista mottiin maastopalojen keskelle. Onneksi kostealle suoalueelle.

Sammutusjoukkueen mobilisoiminen Itä-Uudeltamaalta Keski-Pohjanmaalle vain muutamien tuntien varoajalla on osoitus hyvin organisoidusta pelastuspalvelusta, jossa vapaaehtoiset sopimuspalokuntalaiset ja vakinaiset ammattipelastajat toimivat tehokkaasti yhteistyössä.

Se on samalla myös osoitus Suomen pelastustoimen vahvuudesta ja valmiudesta verrattuna esimerkiksi naapurimaan Ruotsin mahdollisuuksiin torjua useita suuria, samanaikaisia maastopaloja. Esimerkiksi vuoden vuoden 2018 heinäkuussa Ruotsin resurssit loppuivat useiden maastopalojen kurimuksessa kesken, ja Suomesta sekä Tanskasta jouduttiin pyytämään lisäapua palojen sammuttamiseksi. Lopulta Ruotsin avuksi saapui sammuttajia ympäri Eurooppaa lähinnä niistä maista, joissa vapaaehtoisten palokuntien järjestelmät olivat edelleen voimissaan. Ruotsissa vapaaehtoisista palokunnista luovuttiin lähes kokonaan jo 1970-luvulla.

Ruotsissa onkin viimeisten vuosikymmenten aikana koettu merkittävästi suurempia maastopaloja kuin Suomessa. Esimerkiksi vuonna 2014 Västmanlandissa metsäpalossa tuhoutui peräti 13 800 hehtaaria metsää ennen kuin palot saatiin lopulta, pääosin sateiden ansiosta sammumaan. Palossa kuoli yksi ja vammautui yksi, ja lisäksi 71 rakennusta tuhoutui ja noin 200 metsänomistajaa kärsi mittavia taloudellisia vahinkoja.

Kalajoen maastopalo antaa aihetta pohtia, että olisiko Västmanlandin metsäpalon kaltainen katastrofi mahdollinen myös Suomessa. Ilmaston lämpeneminen ei ainakaan vähennä suurten metsäpalojen riskiä. Etelän pensaspaloihin verrattuna Suomen metsissä on huomattavasti enemmän palokuormaa, joka kuivuessaan ja syttyessään saattaisi tuulten voimistamana aikaansaada pitkäkestoisen tulimyrskyn. Suuriin, satojen hehtaarien maastopaloihin on syytä varautua joka tapauksessa myös Suomessa.

Päätoimittaja Arto Henriksson

Kommentoi