Pääkirjoitus: Vesi on hyvä renki, mutta huono isäntä

Arto Henriksson

Arto Henriksson

Keski-Euroopan järkyttävä tuhotulvat ovat saaneet monet pohtimaan olisiko tämä mahdollista myös Suomessa. Viime päivien tuhot ovat olleet suuremmat kuin missään luonnonkatastrofissa Saksassa lähes 60 vuoteen. Jo nyt tiedetään vajaan 200 ihmisen kuolleen.

Tulvat eivät ole Euroopassa uusi asia. Silti ilmastonmuutos tarkoittanee niiden muuttumista. Osassa maanosaa ne tulevat rajummiksi, etelässä käy kenties päinvastoin. Vesi eri olomuodoissaan ja sen käyttäytymisen hallinta tulee olemaan yhä tärkeämmässä roolissa maapallon tulevaisuutta ja turvallisuutta rakennettaessa. Vesi on elintärkeä renki, mutta usein myös julma isäntä, joka tapaa enemmän ihmisiä kuin mikään muu yksittäinen kemikaali. Myös Suomessa.

Vesi on usein myös julma isäntä, joka tapaa enemmän ihmisiä kuin mikään muu yksittäinen kemikaali. 

Suomen osalta sääilmiöiden muutosten vaikutukset ovat osittain arvailujen varassa. Ihan Saksan veroisia tulvia tänne ei ennusteta, mutta joka tapauksessa sateiden arvioidaan lisääntyvän.

Vaikka juuri nyt kaivattaisiin kuivuuden korventamaan maahan kipeästi sateita, on aihe on ajankohtainen erityisesti Loviisassa, jonka rannikkoalueen Ely-keskus on nimennyt valtakunnallisesti merkittäväksi tulvariskialueeksi. Loviisan Sanomat (LS 27.5.) kertoi toukokuussa, että Loviisassa on todennäköisesti kerran sadassa vuodessa tapahtuvan tuhotulvan vaikutusalueella enemmän rakennuksia kuin millään muulla Etelä-Suomen kunnalla.

Loviisa on koko Etelä-Suomen suurimman tulvariskin aluetta.

SYKE:n selvityksen mukaan Loviisassa on kerran 100 vuodessa tapahtuvan eli +2,22 metrin korkeudelle nousevan meritulvan vaikutusalueella yhteensä 1993 rakennusta, joista asuinrakennuksia on 106, vapaa-ajan rakennuksia 532 ja muita rakennuksia yhteensä 783 kappaletta. Se on enemmän kuin missään muussa Etelä-Suomen rannikkokaupungissa.

Suunnitelmassa Loviisan tulvariskialueiksi nimetään käytännössä merenrannoilla koko Loviisanlahden alue ja erityisesti Rantatien alue, Haravankylän alue, Patuna, Määrlahti, Sahaniemen alue, Fantsnäs, Vårdö, Björnvik ja Lappomin alue.

Voi vain kuvitella Loviisassa kriistilannetta, jossa peräti 1993 rakennusta, joista 106 kotia, on joutunut meriveden valtaan. Saksan ja Belgian rajuina vyöryvistä jokitulvista poiketen Loviisaa uhkaavat merivesitulvat tuskin vievät rakennuksia ja ihmisiä mennessään, mutta aiheuttanevat toteutessaan silti mittavia taloudellisia vahinkoja. Oma lukunsa on Loviisan seudun jokiin liittyvät riskit, jotka voivat nekin aiheuttaa isoja vahinkoja.

Loviisan kaupungissa ollaan tietenkin tietoisia suurista tulvariskeistä, ja niihin ollaan kohtuulisen hyvin varauduttu, vaikka Ely-keskuksen mukaan parantamisen varaa toki vieläkin on. Loviisan elinkeino- ja infrastruktuurilautakunta käsitteli toukokuun lopulla Ely-keskuksen laatimaa ehdotusta Loviisan rannikon tulvariskien hallintasuunnitelmaksi vuosille 2021-2027.

Ely-keskuksen raportissa todetaan, että Loviisan Rantatien alueen suojaksi toteutettu Mannerheimintien ja Tullisillan välinen tulvapenger ei useista korotustoimenpiteistä huolimatta ole vielä riittävällä tasolla suojatakseen tausta-alueen rakennuksia ja infrastruktuuria.

Tulvapengertä onkin tulvan uhatessa suunniteltu korotettavaksi hiekkasäkeillä, muoveilla sekä muilla tilapäisillä rakenteilla. Sen ratkaisun toimivuus edellyttää valpasta tulvaennusteiden seurantaa ja riittävää ennakointia tulvariskin uhatessa. Ei ole häpeäksi virittää hiekkasäkkejä vaikka 5 kertaa liian aikaisin ja turhaan, mutta 1 kerta liian myöhään on.

Tulvariskit on syytä ottaa vakavasti erityisesti Loviisassa, jossa jokaisen suurtulvan riskialueella asuvan on mahdollista etukäteen varautua kerran 100 vuodessa uhkaavan tulvan varalle, sillä se voi olla käsillä milloin tahansa.

Päätoimittaja Arto Henriksson

Kommentoi