Pääkirjoitus: Loviisa osaksi Meri-Karjalaa?

Arto Henriksson

Arto Henriksson

Kotkan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja pitkän linjan kokoomuslainen kunnallispoliitikko Jari Elomaa teki kesäkuun valtuuston kokouksessa valtuustoaloitteen Kotkan ja muiden eteläkymenlaaksolaisten kuntien siirtämisestä Kymenlaakson maakunnasta Uudenmaan maakuntaan. Tarkoituksena on irrottaa Kotka ja muut eteläkymenlaaksolaiset kunnat Kouvolan vahvasta vaikutuspiiristä. Yhteistyö Kouvolan kanssa on Elomaan mukaan ollut Kotkalle aina vaikeaa eikä hedelmälliseen yhteistyöhön ole koskaan päästy. Se on jyrkästi sanottu.

Elomaa luettelee koko joukon asioita, joissa Kouvola on hänen mukaansa toiminut itsekkäästi. Ensimmäisenä hän nostaa esille oikoradan eli itäradan, joka etenee nyt suunnitelmana Kouvolan ja Porvoon välillä. Itärata pomppasi yllättäen esille päättyneen valtuustokauden aikana Kouvolan ryhdyttyä ajamaan sitä maakunnassa vuosikymmeniä valmistellun rantaradan kilpailijaksi. Elomaa pitää sitä käsittämättömänä pelinä maakunnan sisällä.

Elomaan aloitetta sopii näin heinäkuun helteillä makustella, vaikkei realismi siinä ehkä maistuisikaan. 

Elomaa nostaakin esille aloitteensa Meri-Karjalan maakunnasta, johon liitettäisiin Etelä-Kymenlaakson lisäksi myös Loviisa ja Porvoo. Elomaan mukaan Meri-Karjalan maakuntaa pitäisi kehittää rannikon suuntaisesti kohti pääkaupunkiseutua.

Ajatus Meri-Karjalan maakunnasta ei suinkaan ole uusi. Sen niminen alue oli olemassa osana historiallista Karjalan maakuntaa aina vuoteen 1940 saakka, jolloin siihen kuuluivat nykyisen Kotka-Haminan seutukunnan kunnat Pyhtäätä lukuunottamatta sekä Suomenlahden ulkosaaret. Asia oli esillä myös joitakin vuosia sitten Loviisan kirjakahvilassa, jossa pohdittiin jo silloin kuuluisiko Loviisakin Meri-Karjalaan.

Kokonaan uuden maakunnan perustaminen kuulostaa tähän maailman aikaan melko utopistiselta esitykseltä, mutta täysin mahdoton tai pöljä se ei suinkaan ole. Maakuntarajoja on toki piirretty uusiksi usein ennenkin. Vuoden vaihteessa peräti viisi kuntaa vaihtoi maakuntaa. Esimerkiksi Itä-Uudenmaan kunnat saivat aikanaan oman maakuntaliittonsa, joka yhdistettiin 1.1.2011 yli 1,7 miljoonan asukkaan Uudenmaan maakuntaan, jossa pienten kuntien vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat. Lähes 147 000 asukkaan Meri-Karjalassa mahdollisuudet olisivat paremmat.

Porvoon kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula kiirehti jo kertomaan, ettei Porvoo lämpene ajatukselle maakunnan vaihtamisesta. Pääkaupunkiseudun kupeessa olevan Porvoon nihkeää näkemystä Meri-Karjalasta on helppo ymmärtää. Varsinkin, kun Porvoo suhmuroi Kouvolan tavoin itsekkäästi Loviisan tappioksi itärata-rantarata -kilvassa, vaikka olisi ollut voittaja molemmissa ratalinjauksissa.

Porvoon ja Loviisan yhteistyösuhteissa on melko paljon samaa ”itsekäs isoveli” -asennetta kuin on Kouvolan ja Kotkan välillä.

Loviisan kannalta Meri-Karjala on sen sijaan paljon mielenkiintoisempi esitys. Historiallinen heimo- ja murreraja kulkee jo nyt suurin piirtein Tesjoen kohdalla, ja useimmilla loviisalaisilla, etenkin suomenkielisellä väestöllä on paremmat yhteydet Kotkaan kuin Porvooseen. Lisäksi alueella asuu monia Meri-Karjalaan kuuluneilta ulkosaarilta mantereelle evakuoituja sukuja.

Ajatus Meri-Karjalasta on joka tapauksessa houkutteleva ja romanttinenkin. Elomaan aloitetta sopii näin heinäkuun helteillä makustella, vaikkei realismi siinä ehkä maistuisikaan. Aloite sisälsi myös vahvan viestin Kouvolan suuntaan yhteistyön ongelmista. Se lienee tärkein tarkoituskin. Mielenkiintoista on myös nähdä miten Kotkan kaupunki väistyvän puheenjohtajan Jari Elomaan valtuustoaloitteeseen aikanaan vastaa.

Päätoimittaja Arto Henriksson

Kommentoi