Mielipide: Onnea kaikista kouluista valmistuneet!

Susanna Karvinen

Ylioppilaslakki, tuo ylistetty koulutaipaleen päätösfanfaarin ilmentymä. Jos sinulta ei löydy sellaista, saatat tuntea häpeää. Olen pahoillani siitä.

Olen myös huolissani. Missä on median ja yhteiskunnan kiinnostus heihin, jotka päättävät toisen asteen koulunsa? Ammattikoulun päättäjäiset ovat vähintään yhtä tärkeä nostaa esiin. Miksen saa lukea mistään lehdistä tästä iloisesta uutisesta?

Olen ihmetellyt tätä asiaa siitä lähtien kun itse päätin hiusalan ammattitutkintoni v. 2004 Helsingissä. Lehdet ja media täyttyy vuodesta toiseen ylioppilasonnitteluista. Mutta missään ei mainita heitä jotka kouluttautuivat samaan aikaan ammattiin tai muihin toisen asteen koulutuksiin.

Missä on median ja yhteiskunnan kiinnostus heihin, jotka päättävät toisen asteen koulunsa?

Mielestäni tämä asetelma on sekä haitallinen että varsin köyhä näkökulma meillä kouluttautuvia nuoria kohtaan. Heihin jotka, hyvällä tai huonolla itsetunnolla varustettuna, tekevät tulevaisuuden työt. Olin yksi heistä, joka koki heti valmistuttuaan ettei ammattikoulun käyneenä minulla ole juuri mitään arvoa yhteiskunnassa. Jouduin häpeämään sitä etten ollut käynyt lukiota. Tuota perussivistävää koulua joka ei ollut minua varten.

Arvottomuuden tunne nousi pintaan vielä vuosienkin jälkeen, kun joku kysyi minulta kuin oletusarvona, että minkä lukion olen käynyt. Joka kerta hävetti vastata, etten ollut käynyt lukiota ollenkaan. Hävetti, vaikka olin käynyt 3 vuoden ammattikoulun, valmistunut sieltä stipendin kera ja päässyt heti työelämään kiinni. Hävetti, vaikka olin opiskellut 4 vuoden ammattikorkeakoulututkinnon Esittävän taiteen linjalla.

Ei auttanut, vaikka olin työllistänyt itseäni 13-vuotiaasta lähtien ihan itsenäisesti. Vaikka olin tehnyt töitäkin jo 10 vuotta yrittäjänä kampaamossa, sen jälkeen toiminut 10 vuotta tanssin- ja ilmaisutaiteen opettajana sekä tehnyt koreografin töitä teattereissa. Tuntui vain että niillä ei ollut mitään merkitystä kun en ollut suorittanut lukiota.

Vasta viime vuonna, ollessani 35-vuotias, kun minulta viimeksi kysyttiin minkä lukion olen käynyt, kun kurkkuani alkoi taas kuivaa ja vatsassa tuntui se inhottava tunne, päätin että nyt tähän tulee loppu. Omanarvontuntoani ei enää yksi lukion piru vie minulta. Ja jos se on minusta kiinni, ei vie enää keneltäkään muultakaan!

Moni meistä on valmistunut jopa moneen eri ammattiin, miksi tässä yhteiskunnassa ei ole arvostettu sitä? Eikö meidän tekemämme panostus ole ollut minkään arvoista vain koska pohjalla ei ole ylioppilastutkintoa, sitä valkoista hienoa työväen hattua. Vähän surullista ja ehkä koomistakin.

Nuoret tarvitsevat kannustusta mistä tahansa koulusta ponnistaessaan.

Arvostan suuresti meidän koulutusjärjestelmää, se tarjoaa monipuolisesti kouluttautumismahdollisuuksia. Kiitos siitä. Kysyn kuitenkin miksi nostamme esiin aina pelkästään vain ylioppilaaksi pyrkivät ja siitä valmistuvat? Miksi juuri se on nostettu muita kouluja ylemmäksi? Ihmettelen ja toivon todella pikaista muutosta ihmisten asenteisiin sekä koko yhteiskuntaan tässä asiassa. Petrattavaa on tässäkin mutta uskon että muutos on mahdollista.

Aikuisten tuki on tärkeää!

En halua, että yksikään joutuu enää miettimään ammattikoulutodistus kädessä valmistujaispäivänään, että tämä ei varmaan merkitse mitään? Tämä ajattelu on harmi kyllä edelleen yllättävän yleistä. Vaatii rohkeutta että uskoo ammattikoululaisena itseensä kun koko muu maailma näyttää kannustavan vain ja ainoastaan siihen ylioppilaslakkiin.

Nuoret tarvitsevat kannustusta mistä tahansa koulusta ponnistaessaan. On epäinhimillistä että vain yhtä joukkoa ylistetään ja huomioidaan. Lukio toimii toisille, mutta otettaisiinko jo huomioon ettei se ole kuitenkaan ainut tie. Eikä välttämättä ollenkaan edes paras. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan arvottomuutta siitä jos lukio ei kutsu luokseen. Tai jos ei päädy, tai jostain syystä pääse sinne opiskelemaan. Muistetaan, että vaihtoehtoja on satoja muitakin.

Nuorten pitäisi saada tuntea ettei kukaan ole toistaan parempi ja on lopulta meidän omissa käsissä millainen elämä luodaan – ylioppilaslakki ei määritä tätä! Kouluttautua voi läpi elämän. 15-vuotias harvemmin muutenkaan tietää mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan, tai mitä haluaa täällä tehdä.

Pyydän, että me ihmiset, aikuiset, vanhemmat, mummit, vaarit, sisaret, media, ihan kaikki; kannustetaan nuoria omille poluilleen! Saa mennä lukioon, ammattikouluun, suoraan töihin, pelkästään kursseille, tai mihin ikinä nuoren sydän vie.

Lopuksi. Päät pystyyn varsinkin amislaiset, ihanat erityislaatuiset osaavat kädentaitoiset. Myös lukionkäyneet tsemppiä matkaan ammatin valinnassa. Meitä kaikkia ja kaikenlaisia koulutuksia tarvitaan täällä! Kenenkään ei pitäisi joutua koskaan eikä missään häpeämään omaa taustaansa, koulutustaan tai tapaansa oppia. Ihminen tarvitsee lempeitä onnentoivotuksia läpi elämän! Siispä toivottakaamme jatkossa onnea ja iloa oppimisen ihmeellisen matkaan kaikille tasapuolisesti!

Kiitos omille opettajilleni väliltä 1992-2021. Erityisesti heille, jotka näkivät erilaisen tapani oppia ja tukivat sitä. Kiitos ystävät kannustuksesta matkan varrella. Se merkitsee.

Susanna Karvinen, Loviisa

Kommentoi