Suomessa valtuustot valitaan pian taas välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla. Vuodesta 1917 alkaen kaikilla 18 vuotta täyttäneillä kansalaisilla on ollut yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Sitä ennen äänivalta vaaleissa riippui maksetusta veroäyristä.
Ennakkoäänestys alkaa huomenna ja varsinainen vaalipäivä on 13.6.2021. Monet meistä miettivät vielä kenelle sen ainokaisen tällä kertaa antaisi. Tosin paljon on niitäkin, jotka pähkäilevät vielä vaalikopissa, että ketä tällä kertaa äänestäisi.
Tarjolla on jälleen runsaasti hyviä ehdokkaita, jotka edustavat itselle sopivia arvoja sekä esittävät ehdotuksia, joita on helppo kannattaa. Monet äänestävät ensisijaisesti puoluetta, jolloin yksi ääni pysyy ainakin oikeassa ryhmässä, vaikkei äänen saanut ehdokas pääsisikään läpi.
Jos sen ainokaisen antaa yhdelle hyvälle ehdokkaalle, niin se on toiselta hyvältä pois.
Ongelmana monilla äänestäjillä on, että jos sen ainoan antaa yhdelle hyvälle ehdokkaalle, niin se on toiselta hyvältä pois, vaikka hänkin olisi sen todellakin ansainnut.
Sallittakoon hieman kieli poskella todeta, että itse asiassa vuodelta 1917 peräisin vaalijärjestelmä, jossa yhdellä äänestäjällä on vain yksi ääni on vanhanaikainen ja aikansa jo elänyt. Se on toiminut ehkä vielä punaisen viivan aikojen tunnelmista näihin päiviin saakka vielä hyvin, mutta tulevaisuudessa ihmiskunta toivottavasti kehittää vaaleihin paremman tavan selvittää kansan tahto.
Siirtyminen sähköiseen äänestämiseen on Suomessakin vain ajan kysymys, mutta se on vain tekninen edistysaskel, mikäli jokaisella äänioikeutetulla on edelleen vain yksi ääni.
Yhden äänen periaate ei anna kovin tarkkaa kuvaa kansan tahdosta. Jos äänestäjä vastustaa kiivaasti esimerkiksi sekä Tetomin tuulivoimahanketta sekä Loviisan sataman kemikaaliterminaalia niin, yhden äänen vaaleissa sitä joutuu hankalan valintatilanteen äärelle. Joko tai. Mikäli ei löytyisi ehdokasta, joka vastustaa molempia, joutuu ikään kuin antamaan periksi toiselle pahalle. Tai hyvälle. Onneksi löytyyhän niitäkin ehdokkaita, jotka vastustavat molempia eli valinnanvaraa on.
Sama pätee tietenkin myös kannattamiseen. Jos kotiseudulle olisi tulossa vaikkapa uusi kiistanalainen ydinvoimalahanke sekä tuulivoimalahanke, niin jälleen joutuisi molempia kannattava äänestäjäparka kumartamaan jommalle kummalle ja pyllistämään toiselle ehdokkaalle, joka näitä hankkeita olisi ilmoittautunut edistämään. Ellei sitten löytyisi kaikkien hankkeiden kannattajaa, ja löytyyhän niitäkin yleensä onneksi. Mutta aina ei ehkä löydy.
Mikäli jokaisella äänestäjällä olisi esimerkiksi tasan kymmenen tai sata ääntä, jotka voisi keskittää tai jyvittää haluamallaan tavalla, syntyisi todennäköisesti parempi käsitys kansan tahdosta.
Äänestäjä saisi itse päättää ripottelisiko tahtonsa tasaisesti esimerkiksi yhdelle terveyskeskuksen säilyttämistä, toiselle rantarataa, kolmannelle tuulivoimaa, neljännelle kyläkoulujen säilyttämistä kannattavalle ja viidennelle kemikaaliterminaalia vastustavalle ehdokkaalle. Kaksi ääntä per lärvi.
Vai keskittäisikö koko kymmenen äänen latinginesimerkiksi tulisieluiselle terveyskeskuksen tai kyläkoulujen puolustajalle. Ei olisi helppo valinta kaikille silloinkaan, mutta silti paljon tarkempaa kuin nykyinen yhden äänen kanssa nyhrääminen.
Monissa yhdistysten vuosikokousten henkilövaalit toteutetaan usein jo niin, että äänioikeutetut saavat käyttöönsä yhtä monta äänestyslippua kuin on luottamushenkilöpaikkoja täytettävänä.
Hieman keventäen; Yhden äänen vaaleissa kuntalainen joutuu myös valitsemaan äänestämisen ja nukkumisen välillä, joko tai. Kymmenestä äänestä laiskempi voisi antaa vaikkapa vain muutaman.
Äänen ainokaisuudesta huolimatta tai pikemminkin siitä johtuen se yksi kannattaa joka tapauksessa käyttää. Äänestäminen on paitsi kansalaisoikeus, niin myös moraalinen -velvollisuus. Parempia vaalitapoja odotellessa.
Päätoimittaja Arto Henriksson