Loviisan kuntavaalikamppailun tunnelmat sähköistyvät perinteiseen tapaan äänestyspäivän lähestyessä, mutta tällä kertaa ehkä aavistuksen verran aiempaa aggressiivisemmin. Sosiaalisessa mediassa ja muussa viestinnässä on havaittavissa hermostuneisuutta sekä ärtymystä tavallista vaalikampanjointia enemmän.
Liekö syynä yli vuoden jatkuneet koronarajoitukset sekä torikampanjoiden puuttuminen, mikä on ohjannut kampanjointia ja vuorovaikutusta kasvokkain kohtaamisista enemmän näppäimille ja neljän seinän sisälle. Naamatusten on yleensä suurempi kynnys sivaltaa sanan säilällä kuin iltayön hämärinä tunteina, ja jopa muutaman kolpakon kumarassa. Somesisältöjä seuratessa pystyy melko helposti näkemään missä mielentilassa sisältöjä on someen suollettu.
Toinen ajankohtaisiin kuntavaaleihin liittyvä ilmiö on vastustaminen. Merkittävä osa ehdokkaista, varsinkin uusista, on ryhtynyt ehdokkaaksi vastustaakseen avoimesti jotakin monille äänestäjille kielteistä hanketta. Esillä olleiden ehdokkaiden joukosta on vaikea löytää henkilöä, joka ilmoittaisi ajavansa ja edistävänsä jotakin hanketta tai ilmiötä. Samoin on vaikea löytää ehdokasta, joka kertoisi miten kunnan talous saataisiin tasapainoon sekä väestömäärä kasvuun. Toki niitäkin on, mutta vastustajat ovat ymmärrettävästi näkyvämmin esillä.
Aiemmissa vaaleissa esimerkiksi Vihreitten ehdokas Sonja Ilvetsalo-Koskinen sai merkittävästi ääniä asetuttuaan aktiivisesti torppaamaan saksalaisomisteisen E.ON-yhtiön aikeita rakentaa ydinvoimalaitos Hästholmenin pohjoispuolelle, jolloin Valko olisi joutunut suojavyöhykkeen sisälle.
Samoin sai poliittista työntövoimaa Kristian Willner ryhtymällä Pro Haddomin äänitorveksi vastustamaan kyläkoulunsa lakkauttamista. Klassisia esimerkkejä ”vastustamalla varmimmin valtuustoon” poliitikoista on runsaasti.
Kuntalehden mukaan tulevat vaalit ovat monessa kunnassa tuulivoimavaalit. Näin on. Erityisesti Loviisassa ja Lapinjärvelläkin. Tulevat valtuustot saavat todennäköisesti ratkaistavakseen rakennetaanko alueelle tuulivoimalaitoksia, minne ja kuinka paljon. Esimerkiksi Tetomin tuulivoimapuiston vastustajien äänistä kilvoittelee jo useita ehdokkaita monesta puolueesta, mikä heikentää yksittäisten tuulivoima-aktivistien läpimenon mahdollisuuksia.
Pelkkä vastustaminen on kuitenkin varsin näköalatonta.
Sama pätee Valkon osayleiskaavaan liitettyyn Loviisan sataman kemikaaliterminaaliin sekä Eestinkolmion tulevaisuuteen. Niitä vastustamaan on ilmaantunut kymmenkunta ehdokasta, viimeisimpänä ensikertalaisena Valkon kyläyhdistyksen puheenjohtaja Teemu Peräkylä.
Myös asuntomessuilla on aktiiviset vastustajansa, vaikka päätökset on tehty ja suuri osa kuntalaisista pitää hanketta tervetulleena.
Vastustamistakin on monenlaista. Tässäkin lehdessä RKP:n Otto Andersson ja Kokoomuksen Janne Lepola vastustavat kehitystä, joka uhkaa Loviisan terveyskeskuksen tulevaisuutta. Siihen vastustukseen lienee jokaisen loviisalaisen helppo yhtyä. Tuleva soteuudistus ja vaalit ovat yhdistelmä, joka todennäköisesti ratkaisevalla tavalla vaikuttaa siihen säilyvätkö terveyskeskuksen palvelut Loviisassa edes nykyisellä tasolla.
Eri hankkeiden vastustaminen on tietenkin täysin hyväksyttävää ja ymmärrettävää. Varsinkin, jos niillä on kielteisiä vaikutuksia kotikylään tai laajemminkin. Samoin on ideologinen vastustaminen. Vasemmisto vastustaa yksityistämistä ja porvaristo julkisen sektorin kasvua jne.
Pelkkä vastustaminen on kuitenkin varsin näköalatonta. Kaikessa vastustamisen paljoudessa olisi tasapainoista tuoda esille myös asioita, jollaisia ehdokas haluaisi olla edistämässä, jotta kuntatalous saataisiin tasapainoon, asukasmäärä kasvuun ja kunta nykyistä paremmaksi paikaksi asua, toimia, työskennellä ja yrittää. Osa on toki jo tuonutkin.