Loviisan asuntomessuhankkeen kannattajat iloitsivat maanantaina julki tulleesta tiedosta, että asuntomessutontit olivat kiinnostaneet monia, ja että 35 vapaasta tontista tuli määräaikaan mennessä yhteensä 43 hakemusta.
Asuntomessujen tiedotteessa iloittiin, että messujen historiassa on ainutlaatuista, että hakuajan päättyessä jokaiselle pientalotontille on ehdotus ja kiinnostavimmille lähes kymmenen.
Mielenkiintoista on, että myös Loviisan asuntomessujen erikoisuuteen eli kelluviin asuntoihin saapui hakemuksia sekä koko kokonaisuudelle että yksittäisille paikoille. Hakijoina oli sekä rakennusliikkeitä että yksityisiä hakijoita. Yhtiömuotoisille tonteille tuli yhteensä kymmenen hakemusta. Ei huono.
Ennätykselliseksi luonnehdittu hakijoiden määrä on tärkeä osavoitto Loviisan asuntomessuhankkeelle ja sen imagolle. Olisi ollut ikävä kolaus hankkeelle, jos hakemuksia olisi ensimmäisellä hakukierroksella ollut vähemmän kuin vapaita tontteja. Niin on joskus tapahtunut, ja hakukierroksia on jouduttu uusimaan.
Hakemukset eivät tietenkään vielä ole sopimuksia, mutta ainakin alkuasetelma näyttää rohkaisevalta. Sekin vaikuttaa lupaavalta, että suurinta kiinnostusta Loviisan tontteja kohtaan on osoitettu pääkaupunkiseudun suunnasta Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta, vaikka myös loviisalaiset olivat kolmanneksi suurimpana ryhmänä hakijoiden joukossa.
Suureen kiinnostukseen vaikutti todennäköisesti ratkaisevasti tonttien edullinen hinta. Kunnallistekniikalla varustettuja omarantaisia ilta-auringonpuoleisia omakotitontteja kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta tuskin mistään etelärannikolta on saatavissa alle 200 000 eurolla. Loviisan seudulla on muuallakin myynnissä merenrantatontteja, joiden hinnat ovat yli 200 000 euron tasolla. Kuningattarenrannassa niitä on myynnissä jopa alle 100 000 euron hintaan.
Tärkeintä oli saada varmistettua, ettei messualueelle jää runsaasti autioita tontteja.
Halvalla menee, se on fakta, mutta tonttikauppa on vain pieni osa asuntomessukokonaisuuden budjetteja. Tärkeintä oli saada varmistettua, ettei messualueelle jää runsaasti autioita tontteja. Messuhankkeen ylle olisi langennut ikävä varjo, jos kysynnän ja tarjonnan yhtälö olisi ollut päinvastainen. Maanantaina vahvistui käsitys, ettei vuoden 2023 asuntomessut ole ainakaan asuntotarjonnan osalta tynkämessut, kuten kävi Kouvolan pioneeripuistossa vuonna 2019.
Jotkut asuntomessukriitikot ovat moittineet Loviisanlahden pohjukan rantatontteja hetteisiksi ja kesäisin mudalle haiseviksi. Suurin osa tonteista on kuitenkin selkeästi kovapohjaisia ja selkeästi yli 280 sentin tulvarajan yläpuolella. Mahdollisesti pehmeämmälle maalle sijoittuvien tonttien perustukset on helppoa nykyisillä tekniikoilla varmistaa kantaviksi ja kuiviksi. Monin paikoin rakentamista tehdään jopa vesialueita täyttämällä eikä ole syytä epäillä, etteikö se onnistuisi Loviisassakin.
Mitä mahdolliseen mudan hajuun tulee, niin se on todennäköisesti tietyissä oloissa kesäisin paljon mahdollista. Meri ja luonto voivat joskus levittää hajuja, jotka joku saattaa kokea epämiellyttäväksi. Leväpuuro saattaa haista ikävälle joskus jopa ulkosaaristossa. Luonto on. On syytä nähdä, ettei ainakaan kovin loogista olisi samaan aikaan moittia messutontteja sekä heikkolaatuisiksi sekä aivan liian edullisiksi.
Järjestäjät voivat olla tyytyväisiä välitavoitteen ylittymiseen ja onnitella toisiaan, mutta hurmokseen ei ole syytä heittäytyä. Vaikka tonttivarausten tilanne näyttää lupaavalta ja onnistumisen mahdollisuudet valoisilta, on käsillä vasta osavoitto.
Suurissa hankkeissa eteen tulee yleensä sekä positiivisia ja negatiivisia tilanteita. Nyt on monilla aihetta iloon. Joskus taas joillakin vahingoniloon. Asuntomessut on Loviisassa kiistanalainen hanke, jota on täysi oikeus halutessaan myös kritisoida, vaikka enemmistö messuja kannattaisikin.
Päätoimittaja