Pääkirjoitus: Ruukin myynti olisi mahdollisuus

Loviisan kaupunginhallitus käsitteli eilisiltana esitystä Strömforsin ruukkialueen rakennusten ja maa-alueiden asettamista myytäväksi. Myyntiesitys menee vielä valtuuston vahvistettavaksi, jonka jälkeen - jos päätös on myönteinen - kaupunki järjestää 8 rakennuksen ja maa-alueiden myynnistä avoimen tarjouskilpailun.

Näillä näkymin kaupunki haluaa myydä ruukkialueen rakennukset ja maa-alueen yhtenä kokonaisuutena. Kaupan laajuutta kuvaa se, että rakennusten yhteenlaskettu kerrosala on peräti 7 757 neliömetriä. Sitä voi verrata esimerkiksi samalla alueella olevaan Strömforsin yrityspuistoon eli Schneiderin entiseen tehdaskokonaisuuteen, jonka rakennusten pinta-alat ovat yhteensä 14 710 neliömetriä.

Se, onko kaupungin mahdollinen päätös myydä kulttuurihistoriallisesti arvokkaat ja Museoviraston suojelemat rakennukset ja maa-alueen, hyvä vai huono, jää nähtäväksi. Paljon riippuu siitä kuka tai ketkä ovat ostajia, ja millaisia suunnitelmia ostajalla on rakennusten ja alueen kehittämiseksi.

Ruukkialueen rakennukset myydään osana kaupungin talouden tasapainottamisohjelmaa. Mielenkiintoista tarjouskaupan ehdossa kuitenkin on, että tarjousvertailun pisteytyksessä tarjottava euromäärä painaa vain 40 prosentin verran. Toiminta-ajatus, liiketoimintasuunnitelma sekä kansainvälisen matkailun kehittäminen painavat vertailussa yhteensä 60 prosentin verran.

Hyvä niin. Ostajalla on siis oltava uskottava tarina, vaikka kaupan jälkeen se ei juridisesti enää sitoisikaan ostajaa. Myyntiin ehkä tuleva rakennusmassa on kokonaisuus, jonka hyödyntäminen vaatii vahvaa uskoa alueen vetovoimaisuuteen ja tulevaisuuteen.

Perjantaisen uutisen ensireaktioiden perusteella todennäköistä, että kiinteistökokonaisuus kiinnostaa useita sijoittajia. On myös ilmeistä, että mikään yksityinen taho tuskin ostaisi raskaasti suojeltuja sekä vaativasti kunnostettavia ja ylläpidettäviä rakennuksia tyhjän pantiksi. Rakennukset olisi mahdollista myydä myös yksitellen, jolloin osa kiinnostavimmista rakennuksista menisi todennäköisesti kaupaksi, mutta osa saattaisi jäädä myymättä.

Kaupunki ei ole juurikaan huolehtinut ruukin rakennusten ja alueiden kunnossapidosta.

Museovirastolla ja kaavoittajalla on lisäksi painava sanansa rakennusten tulevasta käytöstä. Myös loviisalaisten ja etenkin ruukkilaisten sekä alueen yrittäjien kannalta on tärkeää, että rakennusten tuleva käyttö kasvattaa entisestään ruukin vetovoimaisuutta. Ruukki alue on jo nyt ollut Loviisan matkailun kirkkain helmi, jonka turistimäärät ovat ympäri vuoden olleet suuremmat kuin hyvän kakkoskohteen Laivasillan.

On myös syytä nähdä, että kertaluonteisena saatava kauppasumma on vain osa kaupungin saamia euroja. Jos alue saadaan yksityisin varoin ja investoinnein houkuttelemaan paikalle nykyistäkin enemmän matkailijoita ja muuta aktiivisuutta, tuovat syntyvät työpaikat ja yritystoiminnat Loviisalle myös verotuloja ja elinvoimaa.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että , vaan korjausvelkaa on kertynyt suuret määrät. Sen myöntää kaupunki itsekin päätöksen esittelytekstissä. Rakennukset ovat rapistuneet odottamassa peruskorjauksia, jollaisia ei kaupungin taloustilanteessa ole ollut edes näköpiirissä.

Päätös vapaaherra Johan Creutzin vuonna 1695 silloisen Pyhtään Petjärvelle perustaman ja yli 250 vuotta teollisuussukujen hallussa olleen ruukkialueen rakennusten myynnistä takaisin yksityisille olisi sananmukaisesti historiallinen.

Vaikka ruukin rakennusten myynti herättää todennäköisesti myös epäluuloja ja huolta alueen asukkaiden ja yrittäjien keskuudessa, on se myös mahdollisuus, jos mahdollinen uusi omistaja ymmärtää alueen ainutlaatuisuuden ja haluaa kehittää sitä yhdessä asukkaiden ja yritysten kanssa.

Arto Henriksson, päätoimittaja

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.