Pääkirjoitus: Siirtohintoihin kohtuutta

Arto Henriksson

Arto Henriksson

Yle julkisti maanantaina tutkimuksensa sähkön siirtohintojen kehityksestä vuodesta 2010 vuoteen 2019. Hintakäyrät nousivat suht maltillisesti vuoteen 2016 saakka, jonka jälkeen siirtohinnat nousivat jyrkästi.

Esimerkiksi kerrostaloasukkaan sähkön siirtomaksu nousi vuoden 2010 noin 6 sentistä vuoden 2016 noin 7 senttiin, mutta vuoden 2019 loppuun mennessä jo lähes10 senttiin kilowattitunnilta.

Taustalla oli monopoliasemassa toimivien sähkönsiirtoyhtiöiden valvontamallin muutos, joka mahdollisti verkkoyhtiöiden sallitun tuottoprosentin nostamisen aiemmasta noin 5 prosentista 7,4 prosenttiin. Valvontamallin muutos antoi monopoliasemassa oleville siirtoyhtiöille luvan korottaa rajusti hintojaan.

Tuoreessa muistissa oli myös vuoden 2011 lopulla peräkanaa Suomen yli mylvineet Tapani- ja Hannu-myrskyt, jotka katkaisivat sähköt yli 400 000 asiakkailta pisimmillään useiksi päiviksi. Niiden seurauksena sähköyhtiöiltä vaadittiin toimitusvarmuuden parantamista muun muassa maakaapelointia lisäämällä.

Varsin nopeasti sähkönsiirtoyhtiöt oivalsivat mahdollisuuden tahkota lähes riskittömästi rahaa asiakkailtaan. Investoimalla vaikkapa 10 miljoonaa maakaapeleihin tai muualle sähkönsiirtojärjestelmään yhtiöt saivat mahdollisuuden kerätä investoinnille noin 7,4 prosentin tuoton siirtohintoja korottamalla ilman, että niitä valvova Energiavirasto puuttuisi liian korkeisiin tuottoihin. Siirtohintojen korotukset olivat paikoin jopa kymmeniä prosentteja vuosina 2015-2016.

Maakaapelointi lisää toki toimitusvarmuutta, mutta paisuneesta investointitahdista heräsi aiheellinen epäilys tehtiinkö investointeja liiankin hanakasti myös kohteisiin, joihin perinteiset ilmajohdot olisivat hyvin vielä kelvanneet.

Sähkön siirtohinnat ovat puhuttaneet pitkään myös Loviisan seudulla. Useissa tapauksissa sähkön siirtomaksu on ollut selvästi suurempi kuin itse sähköenergiamaksu.

Monet ovat myös käyttäneet kantaverkkoyhtiö Fingridin palvelua, joka ilmoittaa milloin sähköenergia on edullista ja siirtäneet siihen saunomisensa, mutta ymmärtäneet vasta sähkölaskusta, että 2 sentin hintaisen kilowattitunnin siirtäminen maksoikin veroineen 13,27 senttiä Kymenlaakson Sähköverkon alueella ja 12,09 senttiä Porvoon Sähköverkon alueella.

Siirtohintojen korotusten jyrkkyyttä ovat 10 vuodessa lisänneet erityisesti myös energiaverotuksen korkeat korotusprosentit. Esimerkiksi Kymenlaakson Sähköverkon alueella sähkölämmitteisen omakotitalon sähkönsiirtolaskusta noin 50 prosenttia on veroja.

Siirtoyhtiöiden liikevaihdosta iso osa on mennyt silti muuhun kuin verkon rakentamiseen ja ylläpitoon. Kymenlaakson Sähköverkko kertoi investoineensa verkkoon vuosina 2012-2017 noin 100 miljoonaa euroa ja sen jälkeen noin 15 miljoonaa euroa vuosittain.

Emoyhtiön Kymenlaakson Sähkön vuoden 2019 noin 18 miljoonan euron tuloksesta noin 16 miljoonaa euroa tuli konserniavustuksina siirtoyhtiöltään. Se kertoo, että siirtomaksuilla on maakaapeloinnin lisäksi kerätty myös tuhdisti voittoa emoyhtiölle. Sama ilmiö on nähtävissä myös monien muiden energiayhtiöiden tilinpäätöksistä.

Sähköyhtiöt kilpailevat aidosti kyllä sähköenergian myynnissä, mutta tahkoavat voittonsa siirtoyhtiöillään. Sähkön toimitusvarmuutta on syytä parantaa ja ylläpitää, mutta monopolin suojissa kerättäviä ylisuuria siirtomaksuja ja -voittoja on syytä kohtuullistaa.

Arto Henriksson, päätoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu