Pääkirjoitus: Kaikkia vanhoja taloja ei tarvitse suojella

Arto Henriksson

Loviisan kaupunki on tunnettu vanhoista rakennuksistaan, joita on säilynyt erityisesti historiallisessa alakaupungissa. Loviisan yksi tunnetuimmista ja vanhimmista rakennuksista on vuonna 1695 rakennettu Degerby Gille.

Loviisa on varmaankin tuhansien värikkäiden talotarinoiden kaupunki. Loviisan suosituin kesätapahtuma Loviisan Wanhat Talot ammentaa niistä elinvoimaansa.

Vuoden 2020 alussa Loviisan kaupunki liittyi Suomen historialliset kaupungit ry:n jäseneksi. Yhdistyksen tarkoituksena on Suomen vanhojen kaupunkien arvokkaan rakennuskannan ja -perinnön säilyttäminen ja vaaliminen sekä kaupunkikulttuurin omaleimaisuuden ylläpitäminen.

Yhdistyksen jäseneksi hyväksytään kaupunki, jossa on vuosisatoja vanha historiallinen keskusta tai historiallisesti arvokasta kokonaisuutta muodostavaa rakennuskantaa. Loviisa täyttää hyvin nämä edellytykset.

Vuosikymmenten ajan Loviisassa on käyty ja käydään yhä värikkäitä vääntöjä vanhojen talojen säilyttämisen ja purkamisen välillä. Kaupungin historia tuntee useita surullisia tarinoita kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden sekä rakennustaiteellisesti ainutlaatuisten rakennusten purkamisesta.

Esimerkiksi Arbetets Vännerin rakennuksen purkaminen Puutarhakadulla, vanhan rautatieaseman jyrääminen ja ÖNS:n paviljongin hävittäminen Tullisillalla veivät kaupunkikuvasta peruuttamattomasti pois näkymiä, joista kaupunki voisi näinä päivinä olla ylpeä. Esimerkkejä todellisten arvorakennusten hävittämisestä on runsaasti. Lisäksi tulipalot ovat hävittäneet vuosisatojen varrella runsaasti arvokasta rakennuskantaa.

Pelkkä pitkä ikä ei tee rakennuksesta kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokasta.

Monia arvorakennuksia on silti pystytty säästämään jälkipolville. Huonoon kuntoon rapistuneen Almintalon peruskorjaaminen ja pahoin ränsistyneen Kappeliravintolan pelastaminen saivat aikanaan runsaasti huomiota. Ennen peruskorjauksia molemmat rakennukset olivat suoranaisia häpeäpilkkuja kaupunkikuvalle, ja niiden purkamistakin vaadittiin.

Talotarinoilla ja vanhoilla rakennuksilla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Suojeltu rakennus saattaa joissakin tapauksissa olla omistajalleen taloudellisesti raskas painolasti. Niitäkin esimerkkejä on runsaasti. Loviisan keskustassakin seisoo tyhjillään suojeltuja rakennuksia, joita ei ole lupa purkaa eikä omistajalla ole halua tai mahdollisuutta niitä peruskorjata tai edes ylläpitää.

Esimerkiksi vanha Rautakauppa sekä vanha Radiotalo Kuningattarenkadulla rapistuvat vuosi vuodelta ja odottavat jonkinlaista ratkaisua pattitilanteeseen. Kaupungin keskustassa on jo nyt niin paljon tyhjiä liiketiloja, ettei lisätilojen rakentaminen vanhoihin suojelurakennuksiin olisi varmaankaan taloudellisesti kannattavaa. Näköpiirissäkään ei myöskään ole sellaista kasvua, että uusille liiketiloille tulisi tarvetta.

Kaikki vanhat talot eivät automaattisesti ansaitse suojelumerkintää. Pelkkä pitkä ikä ei tee rakennuksesta kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokasta.

Tullisillan alueella sijaitseva vanha puutalo on ollut yksi suojelukiistojen kohteista Loviisassa. Kiista sai tiistaina yllätyskäänteen, kun kaivinkone rouhaisi ison osan Tullisillan kiistellystä puutalosta, joka romuttui käytännössä korjauskelvottomaksi. Talo ei ollut suojeltu, mutta monet halusivat sen silti säilyttää.

Purkaminen ilman asianmukaista lupaa ei ole hyväksyttävää toimintaa, mutta huonoon kuntoon ränsistynyt rakennus ei myöskään ollut eduksi kaupunkikuvalle eikä alueen viihtyisyydelle.

Päätoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.