Pääkirjoitus Neljän seinän sisällä

Koulut ovat olleet kiinni jo kuukauden, ja harrastustoiminta tauolla. Moni koululainen kaipaa normiarkea nähdäkseen kavereita ja opettajia. Osalla koulun siirtyminen kotiin on paljon raskaampaa kuin vain kavereiden puute.

Kaikilla ei ole kotia, jossa olisi edes turvallista, saatikka viihtyisää. Lapsia altistuu kriisin aikana fyysiselle ja psyykkiselle väkivallalle sekä hoidon laiminlyönnille. Tämä kaikki tulee näkymään akuuttina avuntarpeena nyt kriisin aikana ja valitettavasti varmasti pitkään vielä kriisin jälkeenkin.

Itä-Uudenmaan poliisi kertoo kotihälytysten määrän kasvaneen maalis-huhtikuussa edellisvuosien vastaavaan ajankohtaan nähden. Ei ole harvinaista, että samaan paikkaan mennään samankin päivän aikana useita kertoja.

Päihteiden käytön sairastuttama perhearki ei aina tarkoita väkivaltaa, pelkoa tai tyhjää jääkaappia. Häpeää ja salailua on sielläkin, missä kodin päihdeongelma ei ulospäin näy. Arvaamaton arki on raskasta. Pullojen kilahdukset ja tölkkien sihahdukset pistävät perheen varuilleen, odottamaan mitä tänään, päästäänkö nukkumaan, saadaanko olla rauhassa.

Töihin ei ehkä tarvitse lähteä ollenkaan, moni on lomautettu ja etätyökin mahdollistaa päihteiden käytön lisääntymisen.

Monesti on sanottu, että lapselle riittää yksikin turvallinen aikuinen, joka kannattelee kohti tulevaisuutta kotioloista huolimatta. Tämä turvallinen aikuinen on voinut löytyä koulusta, naapurista, mummolasta tai kaverin perheestä. Nyt kaikki tämä on karsittu.

Vähin mitä voi vanhempana tehdä, on ettei altista lapsia väkivallalle, ei fyysiselle eikä henkiselle.

Apua on saatavissa poikkeusoloissakin. Jos herää huoli lapsen tai nuoren turvallisuudesta, on siihen puututtava. Viranomainen on lähiomainen myös sen myönteisessä merkityksessä.

Ensi- ja turvakotien liitto pitää tärkeänä, että poliisi kotihälytystilanteissa ohjaa väkivallan kohteeksi joutuneita aktiivisesti turvakotiin.

Liitto kertoo väkivaltaa kokeneiden hakeneen koronakriisin aikana huomattavasti aiempaa enemmän apua avopalveluista ja nimettömästä chatista, ehkä ajatellaan, ettei nyt poikkeusoloissa voi kotoa poistua edes turvaa hakemaan.

Liitto muistuttaa, ettei kotiin pidä jäädä, jos se ei ole turvallista. Loviisan ja Lapinjärven turvakodin apua tarvitsevat saavat sitä Porvoosta ympäri vuorokauden.

Koronakriisi lisää kasvavien lomautusten ja työttömyyden kautta myös perheiden vakavia toimeentulohuolia, mikä vie vanhemman voimavaroja pois lapsen tukemisesta.

Kotona koulua käyvälle lapselle ja nuorelle tulisi varmistaa rauha ja tila käydä koulua, mutta ongelmien kanssa painiva aikuinen ei tähän aina pysty.

Opetukseen täysillä osallistuminen ei kotoa käsin onnistu kaikilta oppilailta, monista syistä. Loviisassa yläkoululaisia auttavat nyt koronakriisin aikana muun muassa koulucoachit etänä, ja yhteydenottoja heihin on ollut enemmän kuin normaaliarkena.

Tukena on normikoulun tapaan poikkeusaikanakin koko oppilashuoltohenkilöstö, kuraattorit, psykologit ja terveydenhoitajat.

Avun hakua ei voi jättää vain oppilaan vastuulle, aikuisten tehtävä on seurata oppilaiden läsnäoloa, tehtävistä suoriutumista ja tarjota aktiivisesti tietoa siitä, että läsnä ollaan kun apua tarvitsee.

On myös mietittävä tarkasti, miten napataan kiinni kriisin jälkeen niistä oppilaista, joille nyt opetus jää heikoksi.

Syrjäytymisen aiheuttama lasku yhteiskunnalle on suuri, mutta suurin se on sille lapselle tai nuorelle, joka nyt jää liian yksin kantamaan poikkeustilan tuomaa vastuuta omasta oppimisesta.

Vastuu tarjota turvaa ja tukea niin, että lapsi tai nuori sen löytää ja osaa pyytää, on kaikilla meillä aikuisilla.

toimituspäällikkö

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut