Pääkirjoitus: Torikuuselle mainio kierrätys

Arto Henriksson

Harmaakallion metsässä 58 vuotta kasvanut ja eilen kaadettu Loviisan torin joulukuusi saa arvoisensa kohtalon, kun sen oksat ja havunneulaset kuljetetaan Viron Saarenmaalla sijaitsevalle Lahhentaggen tehtaalle, jossa niistä tehdään raaka-ainetta ”Loviisan Kuusi 2019” -nimiseen tonic-juomaan. Samanlaisen kohtalon saavat kokea myös Helsingin Senaatintorin joulukuusi, josta uutetaan ”Helsingin Kuusi 2019” -tonicia.

Virolaisen juomatehtaan oivallus on hyvä esimerkki kierrätyksestä, jollaista soisi tapahtuvan laajemminkin. Korpikuusen kyynelistä on toki tehty väkijuomia ennenkin, mutta saarenmaalainen juomatehdas oivalsi, että kaupunkien joulukuuset ovat omalla tavallaan julkkiksia verrattuna tavallisiin kuusipuihin. Esimerkiksi Loviisan kuusen pystyttämisestä julkaistiin useita videoita.

Samoin dokumentoitiin kymmeniin kuviin ja videoihin, kun Loviisan koululaiset pyörivät piirissä torikuusen ympärillä. Lisäksi tuhannet silmäparit Suomessa ja ulkomailla katselivat kumaraista torikuusta Lovarin torikameran välityksellä sekä jännittivät kaatuko se viikonlopun myrskytuulissa.

Ei kaatunut, mutta eilen Loviisan kaupunki päätti poistaa kaatumisvaarassa olleen joulukuusen turvallisuussyistä ennenaikaisesti, vaikka yleensä torikuusi on kaadettu vasta Nuutinpäivänä, 13. päivänä tammikuuta. Loviisan kuusella on nyt kuitenkin joka tapauksessa takanaan tarina, joka jatkuu tulevana keväänä muutamassa kymmenessä tuhannessa ”Loviisan Kuusi 2019” -tonicpullossa. Ei huono kohtalo.

Loviisan seudulla useimmat muutkin tehtävänsä täyttäneet joulukuuset pääsevät lopuksi hyötykäyttöön, ja vähintäänkin poltettavaksi alueen lämpölaitoksissa. Todennäköisesti vain harva joulupuu päätyy jätteeksi.

"Todennäköisesti läheltä kaadettu aito kuusi kuitenkin voittaa muovikuusen ekologisuudessa."

Takavuosina monilla, etenkin vesistöjen äärellä asuvilla oli tapana tehdä joulukuusista turoja upottamalla niitä kalojen kutupaikoille. Erityisesti ahventen tiedettiin kutevan kuusen oksien suojaan, jolloin mäti ei pääse vajoamaan ja tuhoutumaan pohjamutiin. Sittemmin turojen tekoperinne on monin paikoin hiipunut, ja vaatimus hankkia turojen asettamiseen vesialueen omistajan lupa on tehnyt puuhasta turhan byrokraattista. Ennen vanhaan lupia ei edes kyselty, kun turotalkoita pidettiin yleishyödyllisenä toimintana.

Joulun alla sosiaalisessa mediassa kohkattiin laajasti joulukuusiperinteen haitallisuudesta. Pelkästään Suomessa arvioitiin kaadettavan 1,5 miljoonaa joulukuusta, jotka olivat voineet toimia hiilinieluina, jos niiden olisi sallittu kasvaa täyteen mittaansa. Tilastokeskuksen mukaan noin 150 000 joulupuuta on tuotu ulkomailta, etupäässä Tanskasta.

Asiantuntijoiden mukaan, jos suuressa kuusessa on kuutiometri puuta, niin siinä on sidottuna noin 400 kiloa hiiltä. Joulukuuseksi kaadetussa pienessä kuusennäreessä hiiltä on muutama kilo. Suurin osa joulukuusista päätyy poltettavaksi, jolloin hiili kyllä vapautuu ilmakehään, mutta sitoutuu takaisin luonnon kiertoon metsän kasvaessa. Samoin käy kuusen lopulta lahotessa metsään.

Monet käyttivät tänäkin jouluna muovista kestokuusta, jonka on väitetty olevan ekologisempi vaihtoehto luonnonkuuselle. Näin ehkä on, mutta vasta, jos samaa muovikuusta käytetään vähintään yli 10 joulun ajan. Lopulta sekin päätyy muovijätteeksi tai parhaassa tapauksessa muovin kierrätykseen. Todennäköisesti läheltä kaadettu aito kuusi kuitenkin voittaa sen ekologisuudessa. Päästöjen näkökulmasta 20 kilometriä on raja, jota kauempaa kuusta ei ole ekologista hakea.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu