Opistojen yhdistäminen järkevää

Muurit murtuvat. Valkon kansalaisopiston ja Lovisa medborgarinstitutin yhdistämisellä haetaan synergiaetuja hallintoon ja opetukseen. Kuva: Mi, Vako

Loviisan kaupunginhallitus käsitteli eilisiltana pitkään valmisteltua esitystä suomenkielisen Valkon kansalaisopiston (Vako) ja ruotsinkielisen Lovisa Medborgarinstitutin (MI) opistojen hallinnollisesta yhdistämisestä. Asia on ollut vireillä jo vuodesta 2001 alkaen, ja lopullisen päätöksen 1.1.2020 esitetystä yhdistämisestä ja uuden opiston perustamisesta tekee kaupungin valtuusto. Vanhojen instituutioiden yhdistäminen on osoittautunut herkäksi aiheeksi, ja nostanut jälleen pintaan kieliryhmien epäluuloja tasapuolisesta kohtelusta tai sen puuttumisesta. Monissa piireissä yhdistymisen pelätään "kotiinpäin vetämistä" ja oman kieliryhmän suosimista. Kahden vapaan sivistystyön opiston yhdistämisellä on kuitenkin varsin laaja kannatus eikä soraääniä itse yhdistymistä vastaan ole juuri kuulunut. Yhdistymistä kannattavat sekä Vakon että MI:n johtokunnat ja henkilöstö. Yhdistymisen kannalla ovat myös opistojen sopimuskunnat Lapinjärvi sekä Pyhtää. Ja järkeväähän se olisikin. Päällekkäisyyksien vähentämisellä saadaan vapautettua resursseja opistojen päätehtävään eli opetustarjontaan sekä lisättyä muutenkin yhteistyötä organisaation sisällä. Yksi herkistä kysymyksistä on yhdistetyn kaksikielisen opiston henkilökunnan kielitaitovaatimukset. Nykyisin Vakossa on riittänyt opetuskielen eli suomenkielen taito, ja MI:ssä ruotsinkielen taito. Eli joko tai. Opistojen yhdistyessä kielivaatimuksena olisi sekä että. Eli esityksen mukaan jokaisella opistoon vakituisesti palkattavalla henkilöllä tulee olla riittävä kielitaito molemmissa kielissä eli käytännössä oltava kaksikielisiä. Vaatimus on sinänsä ymmärrettävä, mutta käytännössä vaikea toteuttaa. Pätevistä kaksikielisistä on jo nyt ollut pulaa. Vaatimus ruotsinkielen hallinnasta karsii tunnetusti kovalla kädellä hakijoiden joukosta opetusalansa huippuammattilaisia. Valintatilanteissa joudutaan monesti puntaroimaan ammattipätevyyden ja kielitaidon välillä eikä kompromissi välttämättä aina ole pätevin mahdollinen.
"Valintatilanteissa joudutaan monesti puntaroimaan ammattipätevyyden ja kielitaidon välillä eikä kompromissi välttämättä aina ole pätevin mahdollinen."
Opetus molemmilla kielillä on toki turvattava lain edellyttämällä tavalla, mutta opiston suomenkieliselle puolelle tulisi voida palkata pätevää henkilökuntaa, vaikka ruotsinkielen taito olisikin hieman puutteellinen. Ja tietenkin päinvastoin. Palveluammatissa monasti kyse on enemmänkin oikeasta palveluasenteesta. Kielivaatimuksen madaltaminen mahdollistaisi myös esimerkiksi maahanmuuttajien joustavamman palkkaamisen opistoon. Loviisalaisena lisäpiirteenä törmää usein esimerkiksi sisä- ja itäsuomesta tulleisiin Fortumin ammattilaisiin, joiden puolisoilla on kielivaatimusten takia vaikea työllistyä Loviisassa. Opistojen yhdistämisselvityksen mukaan jo nyt MI:n kursseille on ollut yhä vaikeampi saada ruotsinkielentaitoisia opettajia, ja monilla MI:n kursseilla on puhuttu myös suomea. Esimerkiksi vuonna 2018 peräti 36 prosenttia MI:n opiskelijoista oli suomenkielisiä. Samaan aikaan sekä MI:llä että Vakolla on ollut vaikeuksia saada joillekin kursseille vaadittava minimimäärä eli 5 opiskelijaa. Pienenevällä kaksikielisellä paikkakunnalla kieliryhmien välistä muuria on syytä madaltaa aina, kun se on järkevästi mahdollista sekä pyrkiä järjestämään kaksikielistä tarjontaa myös uudessa kansalaisopistossa. Kuten on toimittu nytkin. Esimerkiksi posliinimaalauskurssilla sekä useimmilla muillakin tekemispainotteisilla kursseilla ei kielitaidolla ole kovinkaan suurta käytännön merkitystä. Kielestä ei pidä tehdä kitkatekijää eikä kyräilykysymystä opistojen yhdistämisessä. Molempien kansalaisopistojen sekä niiden yhdistelmän keskeisin haaste ei suinkaan liity äidinkieleen, vaan opetustarjonnan houkuttelevuuteen, tarjonnan markkinointiin sekä oppilasmäärien ja tuntimäärien kehitykseen. Kansalaisopiston imagon ja tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että uudesta opistosta muodostuu aidosti kaksikielinen ja samalla kielineutraali opinahjo, jossa kieli on opetuksen, asiakaspalvelun ja kommunikoinnin eikä vallankäytön saati kahtiajaon väline. On tärkeää, että kaikki opiskelijat kokevat myös uuden opiston omakseen. Opistojen yhdistäminen on vähintäänkin järkiavioliitto, mutta samalla se voi olla myös kielineutraali rakkausavioliitto. Arvelen, että hyvä siitä tulee.

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet