Paikalliset

“Meitillä on täällä hyvä olla”

Nuorisoseurantalo Valolan pihaan saapuu kylän miehiä yksi kerrallaan. Tullaan polkupyörällä, autolla, traktorillakin. Yhteisöllisyyttä ja vastavuoroisuutta ei tarvitse yrittää ylhäältä kylään tuoda, naapuriavun henki elää kylässä vahvana ja siirtyy seuraaville sukupolville luontevasti.
KIMONKYLÄ Miehiä on tullut Valolaan torstai-iltaisin jo 1950-luvulta asti. Yleensä paikalla on parisenkymmentä kyläläistä. Lentopallon peluu on ollut teemana vuosikymmenet, mutta yhteen kokoonnutaan myös vain juttelemaan, jos ei enää ole "pelimies". Ilkka Ceder varoittelee lempeästi kutsumasta häntä "Mr. Kimonkyläksi", mutta maine kiirii miehen edellä. Cederin tuntevat kylään muuttaneetkin miehenä, joka auttaa kun apua kysyy. - Lähden aina, kun pystyn. Olen huono sanomaan ei, hän hymyilee. Hän pohtii maatilalla kasvamisen opettaneen vissin suhtautumisen työntekoon. Pitkään viherrakentamistöissä pääkaupunkiseudulla työskennellyt Ceder ei harkinnut kotikylästä lähtöä lähemmäs töitä, vaikka päivät kesäisin venyivät matkoineen todella pitkiksi. Omakotitontit tuntuivat Helsingissä kovin pieniltä, naapurin seinään melkein ylettyisi omalta pihalta. - Ihmiset tuntuivat viihtyvät omissa koloissaan, hän lisää. Viherrakentamisen lisäksi erilaisia nikkarointihommia tehnyt Ceder pitää itselleen sopivana, ettei työura ole ollut yhtä ja samaa putkea.
Ilta käyntiin. Ensimmäisinä torstai-iltaan ehtivät Ilkka Ceder (selin), Hannu Suutari, Teuvo Muikku, Jorma Pietala ja Joonas Paajonen. Kuva Auli Henriksson

Ceder muistuttaa, ettei hän ole ainoa, joka kyläläisiä eri askareissa auttaa. Hän arvioi kyläläisten lähtevän hyvin mukaan talkoisiin ja tekevän naapuriapua. Tapa toimia näin on siirtynyt myös seuraavaan sukupolveen, mistä hän on erityisen ilahtunut. - Väen väheneminen on kylän ongelma, niin kuin se on Lapinjärvellä ja muuallakin maaseudulla. Kun kylään muuttaa uusi tulija, käydään heidät toivottamassa tervetulleeksi, niin yksittäisinä naapureina kuin nuorisoseuran puolesta ja kerrotaan mitä kaikkea kylällä on ja tietenkin torstai-illoista. - On kirjoittamaton sääntö, että katsotaan naapurin perään. Jos ei näy vähään aikaan, tai lumessa ei näy että on käyty postilaatikolla, käydään kysymässä onko kaikki hyvin. Täällä voi vielä poiketa pihalle etukäteen sopimatta. Oma kylä on, tietysti, hyvä paikka elää ja olla. - Meitillä on täällä hyvä olla. Kylän luonnetta kuvaa hyvin esimerkiksi metsäteiden kunnossapito. Kun kaikki käyttävät metsäteitä, niin niitä pidetään yhdessä kunnossa. Yksityishenkilöt ja metsästysseura yhdessä metsänomistajien kanssa hankkivat metsäteille soraa ja on poistettu kiviä talkoilla. Metsäteillä käydään lenkillä, marjastajat ja sienestäjät käyttävät ja käytetään kulkuväylinä, Ceder kertoo.
Naapuriapua. Ilkka Ceder tunnetaan kylällä miehenä, joka tulee apuun aina kun vain pystyy. Talkoohenki elää Kimonkylässä niin mies- kuin naisporukoissa, Ceder kuvailee. Kuva Auli Henriksson

Käännöstöitä kotona

Uusimpia kyläläisiä on Joonas Paajonen, jonka vaimo on syntyisin Kimonkylästä. Kirkkonummelta kotoisin oleva Paajonen kokee sopeutuneensa kyläelämään helposti. Vaimo työskentelee Loviisassa, ja hän itse tekee kotoa käsin käännöstöitä. Alkuun oli hankalaa, kun nettiyhteydet olivat heikot ja Paajosella oli kirkonkylässä työhuoneella, jossa oli kiinteä yhteys. Nyt työt sujuvat nettiyhteyksien puolesta jo kotonakin. Puoliksi vitsinä vaimo oli kertonut, että kylälle muutettua kuuluu osallistua miesten torstaiseen lentisiltaan Valolassa, mutta lähteminen on kannattanut. - Tykkään olla omissa oloissa, mutta mielellään tulen tänne torstai-iltaisin. Tunsin itseni tervetulleeksi kylään, autan jos pyydetään ja osaan myös itse pyytää apua. Kylä on rauhallinen, ja turvallinen. Väen, jonka kanssa olen tekemisissä, ei ole ollut huonoja kokemuksia. Kylän sijainti on myös hyvä, hän miettii.

"Kaksoiskansalaisuus sallittu"

Kimonkylä on hyvä esimerkki maatalouden rakennemuutoksesta, joka on näkynyt niin poismuuttona kuin palveluiden poistumisena. Parhaimmillaan kylässä asui yli 500 ihmistä, nyt arviolta 150. - Nuorisoa on koulutettu ja on lähdettävä työpaikan perässä. Perhetiloja jotka työllistäisivät, ei enää ole, maatalous on niin muuttunut ja koneellistunut, miettii Ceder. Kylässä on ollut aikoinaan kauppa, pankki ja koulu. Enää ei pääse kylän kohdalta edes Helsinkiin menevän bussin kyytiin, vaan on mentävä joko Elimäen puolelle tai Lapinjärven kirkonkylälle. Koulun rakentaminen oli aikoinaan kunnallispoliittista kylien välistä tasapainoilua. Koulua lähdettiin rakentamaan, vaikka silloin opettaja varoitteli oppilaiden loppumisesta. Vuonna 1961 valmistunut koulu loppui koululaisten vähyyteen jo 1966. Kylällä on edelleen rautakauppa, jota miehet luonnehtivat palvelevaksi ja monipuoliseksi. Auto- ja konekorjaamo löytyy myös. Kauppaan mennään kirkonkylälle tai Elimäen puolelle. "Kaksoiskansalainen" Jorma Pietala on syntyisin Kimonkylästä ja on asunut Helsingissä jo vuodesta 1964, mutta kotitalo on pitänyt yhteydet kotikylään. Torstai-illat hän on pyrkinyt pitämään ohjelmassaan. - Kylässä ei ole kuitenkaan autioita taloja, moni talo on kesäasuntona ja osalla heistä on juuria Kimonkylässä, Pietala kertoo. Junaratapuheet ovat jälleen aktivoituneet. Pietala nauraa, että tällä kylällä junaradasta on puhuttu 1920-luvulta asti. Akuutimpaa olisi miettiä miten bussin kyytiin pääsisi.
Peliä. Kari Yrjölä tuli peltotöiden lomassa ottamaan erän lentopalloa. Iittiläinen Yrjölä viljelee Kimonkylässä kotitilansa peltoja. Kuva Auli Henriksson

"Kutee ympäri vuoden"

Puheenaiheet polveilevat lempeässä elokuun illassa karjalaisesta kotiseutulehdestä viljan kosteusprosenttiin ja vatsatanssiin, jota voi Valolassa voi myös harrastaa kansalaisopiston kurssilla. Hannu Suutari kertoo muuttaneensa kylään 1969, ja kylän nuorten ottaneen hänet heti mukaan porukkaan. Toinen "kalamies" Teuvo Muikku tulee naapurikylästä Kimonkylään torstai-iltaisin ja käy myös keskiviikon jumpassa. Muikku velmuilee, että Kimonkylässä kutee ympäri vuoden. Hän luonnehtii olevansa köyhä poika Pohjois-Karjalasta, ja muuttaneensa nykyisin Kouvolaan kuuluvaan Metsäuotiin 1983. Kimonkylän Valolassa pidettiin omat häät ja siitä asti Kimonkylä on ollut hänelle tärkeä paikka. Henkinen kotikylä Kimonkylä on myös Kari Yrjölälle, joka tulee pelaamaan lentopalloa peltotöiden lomassa. Iitissä asuva Yrjölä viljelee Kimonkylässä kotitilansa peltoja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat