Paikalliset

Kristian käytti kesän kävelyyn läpi Suomen

Rikas kokemus. Kristianin matka on jo loppusuoralla. Sunnuntaina taival päättyy Helsinkiin.

Matka käynnistyi toukokuussa Nuorgamista. 28-vuotias mies vieraili heinäkuun viime päivinä Loviisassa. Tossua oli laitettu toisen eteen yli 1 400 kilometrin verran.
LOVIISA On tarinoita ja TARINOITA. Tämä on yksi isolla kirjoitetuista. Vantaalainen Kristian Muthugalage, 28, on tehnyt jotain poikkeuksellista. Hän on kävellyt kesän aikana halki Suomen. Tiistaina uskomattomalta kuulostava reissu toi miehen Loviisaan ja keskiviikkona matka jatkui kohti Koskenkylää. Siitä suuntana oli ensin Porvoo, Sipoo ja sen jälkeen päätepiste on Helsingissä Senaatintorilla. Perillä miehen pitäisi olla sunnuntaina. Hän laski, että Loviisassa takana oli 1 439 kilometriä kävelyä. – Keskivauhti kävelyssä on ollut viimeiset 5 – 6 viikkoa viisi kilometriä tunnissa. Loppu menee vaikka käsillä kävellen, ryömien tai ihan miten vaan. Loviisan linja-autoasemalla Kristian saatteli bussiin maanantaista keskiviikkoon kävelyseuraksi liittyneen lapsuudenystävä Otto Pankkosen. Loviisassa Oton korvasi Kristiina Linnupöld, joka lupautui kävelemään seurana Koskenkylään asti. – Tulen sieltä sitten bussilla takaisin Loviisaan, Kristiina kertoi.

Millainen on kesäinen Suomi?

Kesä on ollut Kristianille ikimuistoinen. Mutta millainen kuva kesäisestä Suomesta on syntynyt matkan varrella? – Ainakin se, että Suomessa on kaikkia hienoja tapahtumia. Itse olen osallistunut eukonkantoon, mansikkakarnevaaleille ja Finntriathlonin pikakisaan. Monta hienoa tapahtumaa jäi vielä välistä. Mainittakoon, että Suonenjoen mansikkakarnevaaleilta mukaan tarttui mansikansyönnin Suomen mestaruus. – Ympäri Suomea on löytynyt myös ystävällisiä paikallisia ihmisiä, jotka ovat olleet valmiita majoittamaan minut. Heidän kauttaan olen oppinut paljon lisää eri paikkakunnista. Reissun keskeyttäminen ei ole tullut mieleen - ei edes raekuuron tai kaatosateen iskiessä niskaan. – Alkuvaiheessa oli vaikeita päiviä, mutta keskeyttäminen ole ikinä tullut mieleen. Pitää vain saada toinen jalka toisen eteen. Ei tämä sen ihmeellisempää ole.

Kengät?

Yhteen vakiokysymykseen mies on saanut vastata tuon tuostakin. Häneltä on udeltu kuluneiden kenkien määrää? – Ei kengissä mitään vikaa ole ollut. Mulla jäi ekat lenkkarit Eukonkantoon Sonkajärvelle. Mikkelin Prisma lahjoitti minulle uudet. Sen lisäksi mulla on nämä vaelluskengät. Reissun alkaessa rinkka painoi huomattavasti enemmän kuin nyt, loppusuoran häämöttäessä. – Olen kaksi kertaa lähettänyt tarpeetonta tavaraa kotiin Vantaalle. Sodankylästä lähetin kolme kiloa ja Ranualta melkein viisi kiloa. Rinkan paino oli matkaan lähtiessä 17 kiloa. Energiaa on kävellessä tankattu pähkinöistä ja energiapatukoista. Pysähdyksien aikaan hän on syöty tuhdimmin. – Hampurilaisia lähinnä viime aikoina.

Saapuminen kaupunkiin jäi mieleen

Loviisaan saapuminen jäi miehen mieleen monestakin syystä. "Yhdessä talossa myöhemmin kävelyn varrella joku katseli salaa ja aina meidän liikkuessa eteenpäin hän liikkui kotonaan eteenpäin avaten seuraavien ikkunoiden sälekaihtimet. Heilutin kyllä hänelle, mutta hahmo ikkunassa vain tuijotti takaisin. Mietin, että tätäkö tää nyt on olla taas Uudellamaalla, kyräilyä eikä vaikka sitä savolaista ystävällisyyttä kun ihmiset tuli mulle monesti tielle juttelemaan", mies päivitti Facebookiin. Lisäksi Loviisa tuntui paikalta, jota ei ole olemassa. – Yleensä on ollut niin, että useampi kilometri ennen kaupunkia alkavat kävelytiet. Kilometrin päässä ihmeteltiin, että tässä on vieläkin metsää eikä näy asutusta. – Ajattelimme, että koko Loviisa on ihan myytti ja koko kaupunkia ei edes ole. Syyksi paljastui, että Googlen karttaohjelma oli ohjannut kävelijät Loviisaan metsäteiden kautta. 31. toukokuuta Kristian päivitti Facebookin Suomen Läpi Kävely-ryhmään: "Yks ajatus mikä kiehto mua kävelyä ajatellen oli se, että tän jälkeen mulla olis Suomessa reitti Nuorgamista Helsinkiin, jonka tuntisin sentti sentiltä, koska oon kulkenu sen ja nähny miten maisemat vaivihkaa vaihtuu." Moniko voi sanoa tuntevansa Suomen vastaavalla tavalla? Ei kovin moni. Ja ilmeisesti lisää on luvassa. – Tämähän oli vasta mun ensimmäinen iso seikkailu. Tämä oli helpoin ja realistisin toteuttaa. Tämän pystyi toteuttamaan Suomessa ja tähän ei tarvinnut niin paljon rahaa, kun minun muihin suunnitelmiin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat