Paikalliset

Kissataloon lisää löydökkejä

Heinäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen myös Lapinjärven löytöeläimet tuodaan Loviisan kissataloon.
LOVIISA. Jos Loviisalla ei olisi Ann-Sofi Sjögårdia, Kristiina Lönnqvistiä ja monia muita vapaaehtoisia, ei olisi utopiaa, että Loviisasta tulisi nopeasti todellinen kissojen kaupunki. - Nämäkin kissat, jotka meillä nyt on täällä, lisääntyisivät luonnossa niin, että vuodessa kissoja olisi sata, Sjögård sanoo. Tiistaina löytökissoja oli karanteenissa neljä, pentulassa kaksi emoa ja seitsemän pentua ja kissatalossa kymmenen. Reijo, Keijo ja Veijo olivat tiistaina lähdössä eläinlääkärille. - Karanteenissa pidetään 15 vuorokautta, jona aikana hoidetaan mahdolliset sairaudet. Jos mitään kummempaa ei ole, 15 vuorokauden jälkeen leikataan ja rokotetaan. Reijo ja Keijo tarvitsivat vain rokotukset ja madotuksen. - Nämä kaksi olivat tänne tullessa leikattuja ja hyväkuntoisia, mutta ei vain kukaan ole kaivannut niitä, Sjögård ihmettelee. Vuodessa Kissataloon on tuotu noin 80 eläintä. Heinäkuun alusta Loviisaan tuodaan myös Lapinjärven löytöeläimet. - Lapinjärvellä löytöeläimiä on ollut noin 30 vuodessa, joten suunnilleen sen verran tulee lisää meille jatkossa. Suurin osa löytöeläimistä on kissoja, ja ne myös jäävät lähes poikkeuksetta pidempiaikaiseen hoitoon. - Koiria on tullut vuodessa kymmenkunta, mutta ne ehtivät olla täällä yleensä vain tunnin pari, kun niiden omistaja löytyy. Kissa voi olla täällä parikin vuotta, mutta kaikille on aina loppujen lopuksi löytynyt koti.
Hemmottelua. Ann-Sofi Sjögård (vas.) ja Kristiina Lönnqvist jaksavat hellitellä hoidokkejaan. Nautintovuorossa Tiikeri. Kuva Susanna Heiska

Kallista mutta korvaamatonta

Ann-Sofi on antanut löytöeläimille koko kotinsa pihapiirin ja ison osan ajastaan. - Eihän Ann-Sofilla ole koskaan omaa rauhaa, kun ihmisiä ja kissoja tulee ja menee, puhelin soi ja on käytävä ostamassa ruoat ja käytettävä eläimet lääkärissä. Siksi koitamme laittaa hänelle mahdollisimman vähän hoitovuoroja, Kristiina Lönnqvist sanoo. Kristiina ja kymmenkunta muuta vapaaehtoista tekee töitä kahdessa vuorossa. - Aamuvuorossa on paljon siivottavaa yön jäljiltä. Pyykkiäkin tulee uskomattomat määrät. Karanteenipaikat pitää myös desinfioida heti kun niitä vapautuu. Kristiina tekee viikossa kaksi vuoroa, ja sen lisäksi kouluttaa kissakuiskaajia. - Monet tänne tulevat kissat ovat arkoja ja tarvitsevat paljon totuttelua ihmisiin. Kissakuiskaajat ovat vapaaehtoisia, jotka eri tavoin pyrkivät sosiaalistamaan kissoja. Toiset juttelevat niille, toiset laulavat ja toiset rapsuttelevat niitä varren päässä olevalla harjalla. He käyvät täällä kerran viikossa ja ovat tunnin tai pari. Kristiina ja Ann-Sofi antavat kaikille kissoille myös nimen. - Nimen keksiminen onkin sitten välillä vaikeaa. Nyt meillä on menossa USA:n osavaltiot. Texas sai juuri kodin.
"Nämäkin kissat, jotka meillä nyt on täällä, lisääntyisivät luonnossa niin, että vuodessa kissoja olisi sata." Ann-Sofi Sjögård
Naisten omistautuneisuudesta ei jää epäilyksen häivää. - Joidenkin kissojen kuntoon saamiseen menee todella paljon rahaa. Monesti niitä on vietävä myös hammaslääkäriin ja se on kallista. Me haluamme tehdä kuitenkin kaikkemme, että eläimet saadaan kuntoon. Lähes kaikki kulut katetaan lahjoituksilla. - Kun kissa luovutusmaksu on sata euroa, hoitoon on saattanut mennä jopa tuhat euroa, Kristiina sanoo.

Kissastakin kannettava vastuu

Ann-Sofilla on jo nyt tiedossa yksi kissapopulaatio Lapinjärvellä. - Yleensä tilanne alkaa siitä, että pihapiiriin tulee yksi kissa, jota aletaan ruokkia. Kun me menemme paikalle, kissoja on pilvin pimein, ja ne ovat arkoja. Niiden kiinni saamiseksi pidetään loukutuspäivä, eli viritetään loukkuja, joissa on syötävää ja sen avulla saadaan kissa kiinni. Loukutuksessa on aina mukana myös eläinlääkäri, Ann-Sofi kertoo. Tilanne on usein haastava. - Ihmiset yleensä kiintyvät näihin kissoihin, mutta eivät ymmärrä, että jos niitä nyt on kymmenen niin ensi kesänä niitä on 40. Olen ollut mukana loukutuksissa, ja nähnyt kuinka ihmiset esimerkiksi yrittävät piilottaa kissoja, Kristiina kertoo. Usein kissanpentuja löydetään myös ilman emoa. - Jos kissaemolta on esimerkiksi aikaisemmin tapettu pennut, se saattaa seuraavalla kerralla yrittää viedä niitä turvaan muualle. Tälläkin hetkellä meillä on kotihoidossa noin kuusiviikkoinen pentu, joka löydettiin yksin. Se on vakavasti sairas, koska se on syönyt ilmeisesti jotakin, mikä ei ole syötäväksi kelpaavaa. Sen ikäinen pentu ei voi löytää itselleen oikeaa syötävää. Monet pitävät kissaa helppona lemmikkinä, jonka voi antaa vapaasti mennä menojaan ja joka huolehtii itse itsestään. - Jos antaa kissansa ulkoilla vapaana, se on ehdottomasti ainakin leikkautettava, Ann-Sofi sanoo.
Löysitkö eläimen?
  • Ota seuraeläin mahdollisuuksiesi mukaan sisään lämpimään, anna ruokaa, tarkista vammojen varalta.
  • Onko pannassa tiedot omistajasta? Mikrosirut paljastuvat vain mikrosirunlukijalla. Eläinlääkäreillä ja useimmilla eläinsuojeluyhdistyksillä on sellainen käytössään.
  • Ilmoita löytyneestä seuraeläimestä välittömästi kunnan viralliseen talteenottopaikkaan tai paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Kissatalo on Loviisan kaupungin ja Lapinjärven virallinen talteenottopaikka.
  • Jos näet tai kuulet eläimestä, joka tarvitsee apua välittömästi, on syytä olla yhteydessä poliisiin ja eläinsuojeluviranomaisena toimivaan virkaeläinlääkäriin.
  • Loviisan Kissatalo: Peikkomäentie 31, 07900 Loviisa, p. 050-524 6985, yhdistys@loviisankissatalo.fi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat