Arto HenrikssonKirjoittaja on Loviisan Sanomien ja Pyhtäänlehden päätoimittaja.

Pääkirjoitus: Joulu yhteisöllisyyden juhlaa

Tänään kello 12 lausutaan perinteiseen tapaan Brinkkalan talon parvekkeelta Turun vanhalla suurtorilla suomeksi ja ruotsiksi joulurauhan julistuksen, joka alkaa sanoin: ”Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään”. Niin on tehty Turun kaupungin verkkosivujen mukaan lähes katkeamattomana perinteenä peräti jo noin 700 vuoden ajan 1300-luvulta alkaen.

"Joulu on edelleen perinteinen koko kansan juhla, joka yhdistää enemmän ja vähemmän uskonnollisia, mutta myös uskonnottomia kansalaisia."

Uuden vuosikymmenen, 2020-luvun alkaessa monia suomalaisia perinteitä on haluttu kyseenalaistaa, koska niissä sanotaan olevan elementejä, joiden arvioidaan ärsyttävän joitakin kansanryhmiä. Joulun uskonnollisuus, joka joulurauhan julkistuksestakin huokuu, ärsyttänee esimerkiksi joitakin vakaumuksellisia ateisteja ja uskonnottomia.

Eilen julkistetun arvion mukaan jäsenkadosta kärsivän evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä vuoden 2020 alussa tulee olemaan noin 3 795 000, ja jäsenten osuus väestöstä hieman alle 69 prosenttia. Tänä vuonna kirkosta eronneiden määrän arvioidaan olevan noin 54 000, kun se vuotta aiemmin oli noin 58 000. Kirkkoon liittyjien määrä pysyy suunnilleen samana kuin vuonna 2018 eli reilussa 16 000:ssa.

Seurakuntien jäsenmäärien putoamisesta huolimatta suurin osa kirkkoon kuulumattomistakin pitää todennäköisesti kristillistä perintöä ja siihen liittyviä tapoja olennaisina osina suomalaista kulttuuria eivätkä pahoittane mieltään joulun vieton uskonnollisista elementeistä enkeleineen. Joulu on edelleen perinteinen koko kansan juhla, joka yhdistää enemmän ja vähemmän uskonnollisia, mutta myös uskonnottomia kansalaisia. Ei niinkään uskonnon, vaan kansallisen perinteen nimissä.

Periaatteellisista mielensäpahoittajista huolimatta joulu on ennen kaikkea kodin ja yhteisöllisyyden juhla, jonka perussanomana on pyrkimys tuottaa hyvää mieltä läheisilleen sekä muille yhteisön jäsenille, ja erityisesti vähäosaisille.

Loviisan seudullakin on joulun alla nähty useita keräyksiä ja tapahtumia, joiden tarkoituksena on ollut ilahduttaa lähimmäisiä sekä tukea heitä, joilla ei asiat ole niin hyvin kuin monilla muilla.

Vaikka Suomi on monilla kansainvälisillä mittareilla arvioituna maailman onnellisimpien ja hyväosaisempien ihmisten kansakunta, on maassa edelleen kymmeniätuhansia perheitä, joilla ei ole varaa joululahjoihin tai edes arkiappeesta poikkeavaan jouluruokaan.

Monille jouluahdistus ei aiheudu tavarapaljoudesta eikä jouluruokaähkystä, vaan todellisesta köyhyydestä, jossa rahat eivät tahdo riittää edes arjen, saati juhlapäivien menoihin. Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan liki 700 000 suomalaista elää ja viettää joulunsa köyhyysrajan alapuolella.

Monille vähävaraisille perheille ja yksinäisille joulu on koettelemusten aikaa, kun sosiaalinen media suorastaan pursuaa tunnelmakuvia onnellisista ja yltäkylläisistä joulunpyhistä.

Loviisan Sanomien Facebook -ryhmässä on nyt 8588 jäseneksi liittynyttä, joista monet julkaisevat ja linkittävät perinteiseen tapaan postauksia joulunvietostaan. On perinteisiä perhejouluja, jouluja etelän lämmössä, työn ääressä, kinkunpaistajana, joulupukkina, ypöyksin, päihteiden äärellä, sairaana sekä ties missä ja miten.

LS:n Fb-ryhmän sivut alkavat jo täyttyä iloisista, mutta myös surullisista joulun tunnelmista ja niitä kommentoivista hymiöistä. Sekin on osa yhteisöllisyyttä ja toimivaa paikallisyhteisöä, jossa voidaan jakaa ilot ja surut sekä mielipiteet - sulassa sovussa tai joskus erimielisinä, mutta kaikkien ihmisarvoa kunnioittaen.

Loviisan Sanomat toivottaa kaikille lukijoilleen ja tukijoilleen sekä koko paikallisyhteisölle omanlaistanne onnellista ja turvallista joulua!

Arto Henriksson

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet