Arto HenrikssonKirjoittaja on Loviisan Sanomien ja Pyhtäänlehden päätoimittaja.

Pääkirjoitus: Paikallispankeille kysyntää

Pankkiala on ollut pitkän historiansa rajuimpien myllerrysten keskellä. Muutokset näkyvät rujosti erityisesti Loviisan keskustassa, jossa torin reunustat olivat vielä juuri ennen 2000-luvun alkamista kaikissa nurkissaan suurten pankkien miehittämiä. Mihin tahansa suuntaan päänsä torilla käänsi, näkyi pankkikonttoreita.

Torin kaakkoiskulmassa sijaitsivat Helsingin Osakepankki sekä Postipankki, koillispuolella Suomen Yhdyspankki, sittemmin Merita ja vielä viime vuonna Nordea. Torin luoteiskulmassa oli ja osin on vieläkin Osuuspankki ja saman korttelin pohjoispäässä Kansallis-Osakepankki. Pankkien sivukonttoreita oli kaikissa kunnissa ja pienemmissä kylissäkin.

Tuolloin paikkakunnan ylivoimaisesti suurin pankki oli Itä-Uudenmaan Säästöpankki, jonka pääkonttori sijaitsi torin lounaiskulmassa nykyisen Aktian paikalla. IUSP:llä oli tuolloin alueella pääkonttorin lisäksi peräti 17 sivukonttoria. Keskustan lisäksi konttoreita oli myös kunnissa ja kylillä.

Loviisan pankkihistorian ylivoimaisesti rajuin romahdus koettiin 1990-luvun laman loppuvuosina, jolloin Lapinjärven, Liljendalin ja Loviisan säästöpankkien fuusiossa vuonna 1958 perustetun Itä-Uudenmaan Säästöpankin johto arvioi, ettei itsenäisenä säilyminen ollut enää mahdollista. Vaihtoehdoiksi tarjottiin liittymistä joko Suomen Säästöpankkiin tai Aktia Pankki Oyj:tä edeltäneeseen HSSP-pankkiryhmittymään.

Loviisalaispankkiirit valitsivat Säästöpankin, joka osoittautui pian konkurssikypsäksi ja pilkottiin SYP:n, Osuuspankin ja roskapankki Arsenalin kesken. Pankissa työskennellyt Kenneth Hansson arvioi mielipidekirjoituksessaan (LS 11.9.2018), että Loviisan seutukunta menetti tuolloin omaisuuttaan peräti 150 miljoonan euron arvosta sekä ennen kaikkea oman paikallisen pankkinsa.

Jälkiviisaus on tietenkin helppoa, vaikka kirveltääkin. Jos tuolloin olisi valittu HSSP-pankkiryhmä, olisi tilanne todennäköisesti toinen ja Loviisassa olisi oma paikallinen Säästöpankki tai Aktia-pankki tukemassa seudun elinvoimaisuutta.

Loviisan dramaattinen pankkihistoria haavoineen oireilee erityisesti taas tällä viikolla, kun ensin tiistain Lovarissa uutisoitiin, että IUSP:n entisiin ja Aktian lähdön myötä tyhjentyviin pankkitiloihin torin lounaiskulmaan muuttavat keväällä Agricolan seurakuntayhtymän kirkkoherranvirastot.

"Edelleen on paljon myös heitä, jotka tarvitsevat ja haluavat hoitaa pankkiasiansa paikallisessa pankkikonttorissa."

Tänään uutisoidaan, että Myrskylän Säästöpankki suunnittelee konttorin avaamista Loviisaan. 1900-luvun lopulla Myrskylän Säästöpankki oli Itä-Uudenmaan Säästöpankkiin verrattuna pienehkö ”kyläpankki”, joka ymmärsi silti pysyä itsenäisenä.

Myrskylän Säästöpankin avautuminen Loviisaan ja historiallisen ympyrän sulkeutuminen olisi symboliarvoltaan merkittävä tapahtuma. Pankilla on nykyisin konttorit Myrskylässä, Mäntsälässä, Orimattilassa ja Porvoossa. Kussakin konttorissa on kassapalvelut avoinna kello 10–13.

Uuden pankkikonttorin avaaminen Loviisaan olisi muutenkin merkittävä tapaus aikana, jolloin keskustassa toimii puolivaloilla enää vain Itä-Uudenmaan Osuuspankki sekä Liljendalissa ja Ruotsinpyhtäällä sekä Lapinjärvellä Länsi-Kymen Osuuspankki, joka on ainoa pankki, jonka kotipaikka on Loviisa.

Isojen pankkikonsernien sulkiessa konttoreitaan, pienet ja ketterät paikallispankit ovat nähneet, että konttoripalveluille on edelleen kysyntää, ja suurpankkien jättämät tyhjiöt on järkevästi kannattavaa täyttää jopa pienemmillä paikkakunnilla.

Vaikka digitaalisten palveluiden myötä pankkipalveluiden saatavuus on nyt parempi kuin koskaan aiemmin ja pankkikonttorit suurimmalle osalle lähes täysin tarpeettomia, on edelleen paljon myös heitä, jotka tarvitsevat ja haluavat hoitaa pankkiasiansa paikallisessa pankkikonttorissa. Uusi pankkikonttori löytäisikin todennäköisesti Loviisan seudulta runsaasti tyytyväisiä asiakkaita ja paikallisuutta arvostavia pankinvaihtajia.

Arto Henriksson

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet