Arto HenrikssonKirjoittaja on Loviisan Sanomien ja Pyhtäänlehden päätoimittaja.

Pääkirjoitus: Kirkolla raskas kiinteistöreki

Loviisanseudun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston pyrkimys luopua yhdistyneen seurakunnan monista tarpeettomista kiinteistöistä on herättänyt huolta oman kotikirkon säilymisestä eri puolilla seutukuntaa. Loviisan seurakuntien yhdistymisen seurauksena kirkkoherran haltuun päätyi 13 kirkkoa ja kappelia sekä lukuisa joukko muita rakennuksia, joiden ylläpito on kallista ja korjausvelka kasvava. Pelkästään niiden lähivuosien korjausvelka liikkuu jo noin 2 miljoonassa eurossa.

Seurakuntayhtymän kiinteistösuunnitelmassa luovuttaviksi esitetyistä rakennuksista suurimpien joukossa on Raatihuoneen naapurissa sijaitseva seurakuntakeskus, joka on toiminut seurakuntayhtymän hallinnollisena keskuksena ja monien yleisötapahtumien pitopaikkana.

Muita kiinteistöjä, joista seurakuntayhtymä haluaa luopua, ovat Pernajan vanha pappila ja pappila, Lapinjärven leirikeskus ja rivitalo, sekä Tesjoen seurakuntakoti. Lisäksi kirkkovaltuusto on jo päättänyt, että Liljendalin kanttorila laitetaan myyntiin. Myös Liljendalin pappila on määrä myydä, mikäli seurakuntatoiminnalle löytyvät korvaavat tilat Sävträskin alueelta.

"Seurakuntayhtymän vähemmän tarpeellisten kiinteistöjen myynti on välttämätöntä, jotta varat riittävät välttämättömien ja historiallisesti korvaamattomien rakennusten kunnossapitoon."

Myyntilista on pitkä, ja monet seurakuntalaiset luopuvat tutuista tuvista haikein mielin. Seurakuntayhtymän kiinteistöjä on myyty tiiviiseen tahtiin jo aiemmin. Oma entinen kotikirkkoni Valkossa myytiin alkuvuonna yksityiskodiksi, ja Loviisan alakaupungissa sijainnut Loviisan suomenkielisen seurakunnan pappila ja kanttorila pihapiireineen on jo pitkään ollut yksityisomistuksessa. Kirkon kiinteistömassa on 2000-luvulla kutistunut Loviisan seudullakin merkittävästi, ja tulee lähivuosina edelleen kutistumaan.

Loviisan seurakuntayhtymän, kuten useampien muidenkin seurakuntien, talousvaikeuksien taustalla on seurakunnan jäsenmäärien ja sen myötä myös verotulojen pieneneminen. Jäsenmäärän pienenemiselle ei Loviisan seudulla ole näköpiirissä käännettä, vaan kulut on myös seurakunnassa viritettävä tulojen edellyttämälle tasolle, vaikka satunnaiset testamenttilahjoitukset saattavat hetkellisesti tuoda helpotusta.

Aivan kaikki kiinteistöt eivät sentään ole kaupan. Loviisan kirkko ja vanhojen seurakuntien kirkot ovat historiallisesti arvokkaita, ja vaikka niiden käyttöaste on erittäin alhainen, on arvorakennusten kunnossapito ja vaaliminen seurakuntayhtymälle taloudellisesti raskas, mutta välttämätön velvollisuus. Katot on pidettävä kunnossa ja vesivuodot korjattava, jotta vahingot eivät pääse hallitsemattomasti laajenemaan.

Sen sijaan seurakuntayhtymä ei välttämättä tarvitse esimerkiksi omaa leirikeskusta, vaan kesän muutamat rippikoululeirit voidaan järjestää muualla tarjolla olevissa vuokratiloissa. Myös kokous- ja toimistotiloja on Loviisan seudulla tarjolla riittävästi. Samoin Loviisan keskustaan, seurakuntakeskuksen naapuriin, on nykyisten kokoustilojen lisäksi tulossa uusia vuokrattavia tiloja, joissa seurakunta voi järjestää pienemmät ja suuremmatkin yleisötilaisuutensa.

Lisäksi esimerkiksi Loviisan seurakuntakeskuksen naapurissa olevan elokuvateatterin käyttö kirkollisiin tilaisuuksiin tuskin olisi niin epäkristillistä kuin oli aikanaan itänaapurin tyyli käyttää kirkkoja elokuvateattereina.

Seurakuntayhtymän vähemmän tarpeellisten kiinteistöjen myynti on välttämätöntä, jotta varat riittävät välttämättömien ja historiallisesti korvaamattomien rakennusten kunnossapitoon.

Arto Henriksson

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet