Auli HenrikssonKirjoittaja on Loviisan Sanomien toimituspäällikkö.

Pääkirjoitus: Onko kyläkouluun tulijoita?

Ensi keskiviikon kaupunginvaltuuston kokouksessa käsiteltävät ensi vuoden määrärahat tuovat pöydälle jälleen myös kyläkoulut, kolmen lakkauttamisaikeet ovat jo olleet esillä.

Kaupunki etsii säästöjä ja kyläkoulujen puolustajat aktivoituvat kuten aiemmillakin kerroilla. Tukea kyläkoulujen säilymiselle kaupungissa haetaan muun muassa nettiadressilla, johon oli eilen aamuna kertynyt 199 allekirjoitusta.

Säästöjä olisi ensi vuonna löydyttävä sivistys- ja hyvinvointikeskuksesta noin 700 000 euroa. Kouluverkkoselvityksiä on tehty Loviisassa vuosina 2011, 2013 ja 2015.

Loviisan kaupunginvaltuusto päätti syksyllä 2016, että mennään vastavirtaan ja säilytetään kyläkoulut. Loviisassa on vajaa 15 000 asukasta ja 13 alakoulua.

Miten naapurissa? Reilun 50 000 asukkaan Porvoossa on 12 suomenkielistä ja 7 ruotsinkielistä alakoulua. Pyhtäällä on noin 5200 asukasta ja yksi yhtenäiskoulu sekä kolme kyläkoulua, joista yksi ruotsinkielinen.

Porvoo on supistanut kouluverkkoaan, mutta myös pyrkinyt säilyttämään palveluja eri puolilla kaupunkia.Yksi tapa on ollut luoda ns. sivistyskeskuksia, joissa yhdistyvät saman katon alle ruotsin- ja suomenkieliset koulut, mahdollisesti lisäksi esikoulu ja varhaiskasvatus, myös kirjasto ja vapaa-ajantoimintaa.

Vaikka opetushenkilöstöstä ei näitä sivistyskeskittymiä luomalla voida säästää, koska opetus on oltava omankielistä, saadaan kiinteistökuluissa säästettyä ja palveluja säilytettyä. Pyhtään Hirvikosken koulun säilymisessä on kannatusyhdistyksellä ollut vahva rooli.

Loviisan kouluissa opetuksen laatu on hyvä, mutta hyväkään tavara harvoin myy itse itseään. Suuntaviitta torin itälaidassa kertoo kyllä selkeästi missä kouluja on ja messuosastoilla on kouluista kerrottu kaupunkimarkkinoinnin lomassa, mutta riittääkö se tai olisiko voimakkaammalla markkinoinnilla edes vaikutusta?

Helsingin Sanomissa kerrottiin perheestä joka muutti Riihimäeltä Hyvinkäälle saadakseen lapset äidinkielensä mukaiseen ruotsinkieliseen opetukseen. Puhelimitse äiti kertoo Loviisan olevan tuttu vanhojen talojen tapahtumasta ja vaikka on tiedostanut, miten hyvä täällä olisi ruotsinkielisen perheen koulujen ja harrastusten puolesta elää, ei työkuvioiden vuoksi muutto tänne ole käynyt edes mielessä. Hän mainitsi, että koska on espoolaislähtöinen, olisi suunta luontevampi länteen Helsingistä, jos muutto töiden kannalta olisi mahdollista.

Useimmiten taitaakin olla niin, että vanhemmilla on omat juuret kyläkoulun lähellä. Kuinka paljon potentiaalisia tulijoita kaupungin ulkopuolella olisi ja miten heidät markkinointimielessä tavoittaisi jos kohderyhmä löytyisi?

Loviisan sivistystoimessa ei ainakaan ole tiedossa, että kaupungin ulkopuolelta kukaan olisi muuttanut tänne saadakseen lapsensa kyläkouluun tai edes kyselleen niistä. Sama kokemus on Porvoossa ja Pyhtäällä.

Vaikeassa kyläkouluasiassa on puntaroitava niin talouden ja opetuksen näkökulmaa kuin myös kylien tulevaisuutta, roikkuuko ja voiko se roikkua koulun varassa. Koululaisille tärkeintä on saada hyvää opetusta terveissä tiloissa kohtuullisen matkan päässä kotoaan.

Porvoon kokemuksen mukaan on yhä haastavampaa löytää pieniin kouluihin päteviä opettajia. Porvoossa ei ole määritelty oppilasmäärälle minimiä, mutta katseet ovat jo kiinnittyneet Epooseen, jossa oppilaita on vähän yli 30, minkä nähdään naapurisssa olevan jo toiminnallisuuden mielekkyyyden rajalla, kun halutaan yksisarjaisia kouluja.

Auli Henriksson

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet