Arto HenrikssonKirjoittaja on Loviisan Sanomien ja Pyhtäänlehden päätoimittaja.

Pääkirjoitus: Kullankallis, lyijynraskas tunti

Tulevana viikonloppuna Suomi heilahtaa jälleen tunnilla kohti talvea, kun kellot määrätään siirrettäväksi kesäajasta talviaikaan eli käytännössä palataan taas normaaliaikaan. Käytännössä se merkitsee aamun askareiden siirtymistä yhdellä tunnilla, mikä saattaa vaikuttaa lyhyeltä ajalta, mutta tuntua pitkältä.

Monille syysaamun lisäminuutit ovat kullankalliita, mutta keväisi taas niiden menetykset lyijynraskaita. Talviaikaan siirtyminen kirveltääkin yleensä vähemmän, sillä tuolloin saadaan tunti lisää nukkuma-aikaa aamuihin.

Kellojen siirtelyssä on omat riskinsä. Kun 5 miljoonaa suomalaista kääntää kellojaan, on ehkä muutama satatuhatta kelloa seinillä niin, että jakkaralle on noustava. Varovaisestikin arvioiden ainakin muutama jakkaralta kaatuminen tapahtuu. Joitakin kelloja miljoonista rikkoutuu käsittelyssä. Siitä kertovat kelloliikkeiden mainokset viikonlopun lehdissä. Kellosepät lienevät ainoita, jotka viisarisulkeisista hyötyvät.

Suomessa on siirrelty kelloja kesä- ja normaaliaikojen välillä jo vuodesta 1981 alkaen. Vuonna 1996 EU:ssa ryhdyttiin noudattamaan yhtenäistä käytäntöä kesä- ja talviaikojen muutoksissa.

Viime vuonna keskustalainen yhden kauden ministeri Anne Berner EU:n päätöksentekoon aloitteen kellojen siirtelyn lopettamisesta. Suomen aloitteen seurauksena Euroopan komissio järjesti asiasta laajan kyselyn, joka kiinnosti eurooppalaisia ja vastauksia kyselyyn kertyi 4,6 miljoonaa kappaletta. Selkeä valtaosa vastaajista kannatti kellojen siirtelyn lopettamista.

Suomalaisten näkemyksiä kesäajasta luopumisesta kartoitettiin syksyllä 2018 gallup-kyselyllä sekä verkkokyselyllä. Siirtyminen pysyvään talviaikaan keräsi hieman enemmän kannatusta kuin pysyvä kesäaika, mutta selkeä enemmistö oli siirtelyn lopettamisen kannalla. Valtioneuvosto päätyi alustavasti pitämään pysyvää talviaikaa parhaimpana vaihtoehtona Suomelle.

Syyskuussa 2018 komissio teki päätösehdotuksen kellojen siirtelyn lopettamisesta kaikissa EU-maissa samaan aikaan jo kuluvana vuonna 2019. Viime joulukuussa EU:n silloinen puheenjohtajamaa Itävalta ilmoitti kuitenkin, ettei kellojen siirtelystä voida luopua hätiköidysti, vaan jäsenvaltiot tarvitsevat lisäaikaa asian käsittelyyn. Nyt uusi tavoite siirtelystä luopumiselle asetettiin alustavasti vuoteen 2021. Kellodirektiivi eteni 26.3.2019, kun Euroopan parlamentti hyväksyi esityksen selvällä äänten enemmistöllä ja asia palasi parlamentista neuvoston käsittelyyn.

Näyttää siltä, että kellojen siirtelyn lopettamisesta tehdään päätös niin, että se tulisi voimaan Suomessakin vuoden 2021 alussa. Eli kolmasti vielä vaivataan kymmeniämiljoonia eurooppalaisia siirtelemään kellojensa ajantietoa vuoroin eteenpäin, vuoroin taaksepäin.

Sen jälkeen turha ja vahingollinenkin ajan renkutus viimein loppuu, ja Suomi palaa pysyvästi todennäköisesti normaaliaikaan eli talviaikaan, vaikka moni valitsisi mieluiten pysyvän kesäajan.

Kuten nimimerkki ”Ikuinen kesä meillekin” Loviisan Sanomissa 4.9.2018 osuvasti kiteytti: ”Ihmettelen aloitetta kesäajasta luopumisesta. Kesä on parasta aikaa, ei ole loskaa eikä pakkasta. Ennemmin pitäisi luopua talviajasta.” Voisiko sitä näin syyskoleilla sattuvammin aiheesta lohkaista. Tärkeintä silti, että tarpeettomasta kellonaikojen siirtelystä viimeinkin luovutaan.

*Kirjoitusta oikaistu 25.10.2019: Kelloja siirretään taaksepäin eli kello 04 ==> 03 sunnuntaina.

Arto Henriksson

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet