Arto HenrikssonKirjoittaja on Loviisan Sanomien ja Pyhtäänlehden päätoimittaja.

Pääkirjoitus: Pienreaktoreiden aika koittaa

Pienten modulaaristen ydinreaktoreiden tuleminen ja leviäminen laajempaan kaupalliseen käyttöön näyttää lähestyvän vääjäämättä eri puolilla maailmaa. Myös Suomessa.

Viime perjantaina työ- ja elinkeinoministeriö ilmoitti asettavansa työryhmän selvittämään ydinenergialain kokonaisuudistusta, jonka yhteydessä on määrä kartoittaa ydinenergialaitosten suunnittelun, rakentamisen ja lupajärjestelmien kehittämistarpeita mukaan lukien pienet modulaariset reaktorilaitokset. Kokonaisuudistus olisi iso harppaus modulaaristen pienreaktoreiden lisensioinnissa Suomeen.

Työryhmän toimikausi jatkuu ensi vuoden kesäkuuhun asti. Edellinen kokonaisuudistus on peräisin vuodelta 1988, jolloin usko suuruuden ekonomiaan sekä Olkiluoto 3:n kaltaisten 1600 megawatin suurvoimalayksiköiden ylivoimaisuuteen oli vielä voimissaan, ja pienreaktoreita pidettiin tehottomina ja kalliina. Suomessa ja muissa länsimaissa suurten ydinvoimaloiden kannattavuutta ovat kuitenkin heikentäneet alati tiukentuneista turvallisuusvaatimuksista johtuvat viivästymiset ja muut lisäkustannukset sekä niiden myötä kasvaneet investointiriskit.

Tällaisia pelkästään sähköä tuottavia modulaarisia pienvoimaloita olisi järkevää sijoittaa esimerkiksi Loviisan Hästholmenin kaltaiselle laitospaikalle, jossa olisi jo valmiina atomisähkön tuotantoon tarvittavaa infrastruktuuria ja osaamista.

Samaan aikaan hypetys pienreaktoreiden ympärillä näyttää kiihtyvän. Eilen esimerkiksi kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo esitti, että pienten ydinvoimaloiden käyttöönottoa tulisi kaikin tavoin edistää Suomessa. Kannanotto pohjautui Ylen eiliseen juttuun, jossa pienvoimaloita hehkutettiin otsikolla "Suomessa kehitetään omaa ydinreaktoria – pieni ydinvoimala voisi tulla vaikka joka kaupunkiin".

Jos ja kun näin voisi vuosikymmenen kuluessa todellakin olla, niin Loviisan kannalta visio ei silti kovin viehätä. Parisen vuotta sitten (19.12.2017) tällä palstalla arvioitiin, että pienreaktorit ovat sekä uhka että mahdollisuus Loviisalle.

Ajatuksena oli, ettei puolen vuosisadan ajan odoteltua noin 1000 megawatin "Loviisa 3-reaktoria" ehkä koskaan Hästholmeniin rakenneta, mutta Loviisaan olisi ehkä mahdollista rakentaa pieniä modulaarisia ydinreaktoreita tuottamaan sähköä valtakunnan verkkoon sekä kaukolämpöä pääkaupunkiseudun tarpeisiin. Aiemmissa visioissa niitä soviteltiin jopa kuusi kappaletta Hästholmenin saarelle.

Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että pienreaktoreista voidaan kehittää sähköä tuottavien lauhdelaitosten lisäksi pelkästään 20-30 megawattia kaukolämpöä tuottavia versioita, joiden turvallisuusominaisuudet saadaan niin luotettaviksi, että niitä voitaisiin sijoittaa jopa kaupunkien läheisyyteen. Esimerkiksi olemassa olevan kaukolämpöverkon äärelle Vuosaareen, jolloin Loviisan ja Helsingin välinen noin miljardin euron kaukolämpöputkihaave voitaisiin valitettavasti lopullisesti haudata.

Fortum hakee todennäköisesti nykyisille Loviisa 1 ja 2 -reaktoreille, jatkoaikaa, jonka valtioneuvosto sille hallitusohjelman mukaisesti myöntänee, mikäli STUK sitä puoltaa. Loviisalla voi silti yhä olla mahdollisuutensa myös tulevaisuuden ydinvoimamarkkinoilla.

Pienreaktorit ovat Loviisalle uhkien lisäksi myös iso mahdollisuus. Noin 20-30 megawatin pienreaktorit ovat parhaimmillaan lämmöntuotannossa, jossa veden lämpötilat ja paineet voivat olla alhaisempia kuin sähköntuotannossa.

Lauhdevoimaan perustuvassa sähköntuotannossa turpiinia ja generaattoria pyörittämään soveltuvat sen sijaa todennäköisesti paremmin ja kustannustehokkaammin kokoluokkaa suuremmat 50-300 megawatin modulaariset reaktoriyksiköt, joita voitaisiin asentaa rinnakkain.

Tällaisia pelkästään sähköä tuottavia modulaarisia pienvoimaloita olisi järkevää sijoittaa esimerkiksi Loviisan Hästholmenin kaltaiselle laitospaikalle, jossa olisi jo valmiina atomisähkön tuotantoon tarvittavaa infrastruktuuria ja osaamista.

Arto Henriksson

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet