Arto HenrikssonKirjoittaja on Loviisan Sanomien ja Pyhtäänlehden päätoimittaja.

Pääkirjoitus: Fennovoima yhä riskirajoilla

Voimaosakeyhtiö SF Oy:n ja venäläisen Rosatomin RAOS Voima Oy:n yhteisyhtiön Fennovoima Oy:n hanke Hanhikivi 1-ydinvoimalaitoksen rakentamiseksi näyttää nitkahtelevan vääjäämättä kohti hamassa häämöttävää VVER-1200 -ydinreaktorin käynnistämistä.

Maanantaina Fennovoima kertoi, että voimalaitoksen yhden tärkeimmän pääkomponentin valmistus on alkanut Japanissa. Kyse on generaattorin osasta, jonka pituus on 14 metriä ja halkaisija 2 metriä sekä paino 240 tonnia.

Jo aiemmin lokakuussa Fennovoima ilmoitti hankkeen venäläistaustaisen pääurakoitsijan Titan-2:n valinneen Framatome-Siemensin automaation päätoimittajaksi. Kesäkuussa Fennovoima tilasi 30 miljoonalla eurolla Lehto Tilat Oy:ltä Hanhikivi 1:n hulppean hallintorakennuksen ja laitostoimiston, jonka rinnalla Hästholmenin konttorirakennus näyttää vaatimattomalta.

Myös maa- ja vesirakennustyöt Hanhikivi 1-työmaalla näyttävät olevan täydessä käynnissä ja uusia työntekijöitä rekrytoidaan kiivaaseen tahtiin. Tosin ovi käy myös toiseen suuntaan. Viime viikolla toimitusjohtaja Hemminki ilmoitti eroavansa, ja myös muita avainhenkilöitä on siirtynyt muualle. Laitostoimittajan uusimman aikataulun mukaan rakentamisen on määrä käynnistyä toden teolla vuonna 2021, ja kaupallisen käytön vuonna 2028.

Painostamalla tai jotenkin muuten suhmuroimalla Hanhikiven referenssi turmeltuisi arvottomaksi kissankullaksi tai jopa varoittavaksi esimerkiksi.

Laitospaikkakunnalla Pyhäjoella on pöhinä sekä aktiivisuus kiihtymässä ja asukasmäärät kasvussa. Se saattaa monia hieman kadehdittaa täällä Loviisan seudulla, jonne Fennovoiman ja sen edeltäjä EON olisivat kaikkein mieluiten asettuneet, jos se olisi ollut heidän päätettävissä. Toisin kävi.

Värikäs voimalahanke ei kuitenkaan ole vieläkään saanut vuonna 2015 hakemaansa ydinlaitoksen rakentamislupaa. Monia se ymmärrettävästi askarruttaa. Hanhikivi 1-hanke näyttää silti etenevän omistajien ja rahoittajien melkoisella hukkainvestoinnin riskillä, sillä ainakin teoriassa luvan saanti ei ole varmaa.

STUK toppuutteli aiemmin verkkosivuillaan, että ”...Fennovoiman on tärkeä ymmärtää, että asioiden ratkaisemiseen loppumetreillä ennen hankkeen aikataulussa suunniteltua rakentamisluvan myöntämistä voi sisältyä riskejä”. Hienovarainen, mutta selkeä viesti, ettei luvan saaminen ole mikään venäläisreaktorin paraatimarssi Suomeen.

STUK:ia pidetään ehkä maailman tiukimpana ydinvoima-alan turvallisuusviranomaisena, josta esimerkiksi Olkiluoto 3 sai tuta. Teoriassa on päivänselvää, että myös suuren ja mahtavan Rosatomin lempilapsen Hanhikivi 1:n tulee tinkimättä täyttää Suomen tiukat laatu- ja turvavaatimukset sekä dokumentaatiot. Se on maan tapa Suomessa. Tällä hetkellä hanke on vielä melko kaukana niistä. STUK:n tinkimättömyys käy hankkeelle kalliiksi ja paineet sekä investoinnin riskikertoimet kasvavat investointien myötä.

Hanhikivi 1:n työmaata ja investointeja silmäillessä mielessä käy, että millaisiksi ulkopoliittiset ja muut paineet mahtaisivatkaan nousta, jos luvan myöntäminen ei Suomessa enää etenisikään. Varsinkin, kun hankkeen osakas Fortum on riippuvainen omien hankkeidensa sujumisesta Venäjällä.

Käytännössä näyttää jo siltä, ettei Hanhikivi 1 -lokomotiivi taida kovin enää olla pysäytettävissä. Ainakaan ilman seurauksia Venäjän ja Suomen suhteille. Sekä osallisten taloudelle.

Lähinnä kolmansissa maissa etenevälle Rosatomille olisi kullanarvoista saada Hanhikivi 1:stä päivänvalon kestävä aito referenssi tiukkojen normien ja tinkimättömien valvojien Suomessa. Sen edelliset länsimaiset yhteistyön menestystarinat olivat Neuvostoliiton aikohin toteutetut Loviisa 1. ja 2. reaktorit. 

Painostamalla tai jotenkin muuten suhmuroimalla Hanhikiven referenssi turmeltuisi arvottomaksi kissankullaksi tai jopa varoittavaksi esimerkiksi. Sen riskin Rosatomkin hyvin ymmärtänee...

Arto Henriksson

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet