Arto HenrikssonKirjoittaja on Loviisan Sanomien ja Pyhtäänlehden päätoimittaja.

Pääkirjoitus: Kankeutta pelastusketjuissa

Isnäsissä 20.9.2019 hukuksiin joutuneen virolaismiehen tapauksen selvittelyt ovat paljastaneet inhimillisiä viiveitä sisäsaariston ja mantereen välisen merialueen pelastusjärjestelyissä. Hukuksissa olevan virolaismiehen tyttären haltuunsa saaman Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen tutkintailmoituksen mukaan Helsingin meripelastuskeskus sai perjantaina kello 16.51 silminnäkijältä ilmoituksen, että Pernajanlahdella ajelehtii soutuvene.

Merivartioston johtokeskus lähetti hälytystehtävään Porvoosta partioveneen, joka oli kohteessa vasta kello 18.22. Rajavartiolaitoksen helikopteri saapui paikalle myöhemmin partioveneen jälkeen. Runsaan puolentoista tunnin viive on paljon, kun kokemuksen mukaan partiovene kiitää hälytystehtävään Porvoosta esimerkiksi Svartholmaan puolessa tunnissa. Samoin Kotkasta. Kellonaikojen mukaan hälytystehtävässä on ollut ylimääräinen noin tunnin viive.

Toinen kysymysmerkki liittyy merivartioston ja pelastuslaitosten sekä toisaalta hätäkeskuksen ja meripelastuskeskuksen yhteistyöhön, joka teoriassa ja yleensä sujuu viiveittä, muttei aina. Esimerkiksi Isnäs FBK:lla on haveripaikan lähellä pelastusalus, joka olisi todennäköisesti 10-15 minuutissa ehtinyt onnettomuuspaikalle, jos olisi saanut hälytyksen.

 Kymmeniäkin turhia hälytyslähtöjä on mielekästä tehdä, jos edes kerran etupainotteisuus tuottaa paremman lopputuloksen.

Myös Valkon VPK:n veneyksiköt olisivat todennäköisesti ehtineet paikalle noin 30 minuutissa, jos olisi hälytetty. Isnäsin FBK:n yksikkö seisoi kyläläisten ihmetykseksi toimettomana laiturissa, kun merivartioston partiovene kierteli ja helikopteri pörräsi isnäsiläisten kotivesillä. Meripelastuskeskus ei silti tehnyt hälytystä edes pelastuslaitokselle.

Koskaan ei ehkä selviä millaisia olivat virolaismiehen viimeiset hetket. Haveripaikalla käyneen tyttären mukaan isä oli hyvä uimari, ja saattanut sinnitellä pinnalla pitkään. Oli niin tai näin, jokainen lisäminuutti kylmässä merivedessä on yleensä liikaa huippukuntoisellekin uimarille.

Merivartioston ja pelastuslaitoksen vastuualueiden rajapinnassa esiintyvät viiveet sekä lähimpien tehtävään soveltuvien pelastusyksiköiden hälyttämättä jäämiset eivät ole harvinaisia.

Meripelastuskeskuksen johtokeskuksen päällikkö kertoo tässä lehdessä seikkaperäisesti tapahtumien kulusta, jolle löytyy uskottava ja looginen selitys. Kiitos siitä. Tavanomainen ajelehtivan veneen kiiireetön tarkistustehtävä muuttui merivartiostolle kesken kaiken yllättäen hälytystehtäväksi hukuksissa olevan ihmisen pelastamiseksi. (Todennäköisesti ajelehtivasta veneestä löytynyt tuore kala ja kalastusvälineet sekä lähistöllä kellunut irtaimisto paljastivat merivartioston ensimmäiselle partiolle, ettei kyse ollutkaan rannalta syystuulissa irronnneesta veneestä, vaan onnettomuudesta, jossa ihminen on osallisena). Viiveet olivat kuitenkin jo venyneet valitettavan pitkiksi.

On totta, että tyhjiä veneitä ajelehtii merellä melko usein ilman henkilöriskiä. Siitä huolimatta olisi hyvä lisätä etupainotteisuutta, ja hälyttää varmuuden vuoksi tehtävään merivartioston lisäksi myös lähin pelastuslaitoksen yksikkö. Kymmeniäkin turhia hälytyslähtöjä on mielekästä tehdä, jos edes kerran etupainotteisuus tuottaa paremman lopputuloksen.

Toki selkeästi suurin osa Loviisan seudun merialueen hälytystehtävistä ja viranomaisyhteistyöstä sujuu hyvin tehokkaasti ilman ylimääräisiä viiveitä, ja myös lähimpiä pelastuslaitosten tehtäviin sopivia yksiköitä järkevästi käyttäen, mutta ei poikkeuksetta.

Yksikin ylimääräisiä viiveitä sisältävä hälytystehtävä saattaa kuitenkin olla se kohtalokas hädässä olevalle.

Arto Henriksson, päätoimittaja

Arto Henriksson

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet