Paikalliset

Lahjoitus: Sähkömopo tuntui hyvältä ajaa – talven aikana menopeli saa vielä Rampelle mieluiset teippaukset.

Raimo Tammela kokeili sunnuntaina uudella menopelillä ajoa liikkeen läheisyydessä. Kyytiin mahtuu helposti haitari.

Auli Henriksson

Raimo Tammela kapuaa sähkömopon kyytiin Loviisan autovaraosan pihalla sunnuntaina. Yritys lahjoitti hanuristina tunnetulle vakioasiakkaalleen uuden menopelin, kun kulkeminen soittimen kanssa ei enää pyörällä onnistu. Sähkömopo on aiemmin palvellut Ruotsin postia. Siinä on iso etulaatikko, jonne mahtuu haitarin lisäksi muutakin tavaraa.

 

Istuin on mukava kuin nojatuoli ja takatavaralaatikkoon mahtuu mukana kuljetettavaa vielä lisää. Tammela ajaa pienen lenkin ja ajo sujuu hyvin. Hallintalaitteetkin tulevat tutuiksi ja vaikka ajohaluja olisi, aikoo hän ottaa sen käyttöön vasta talven jälkeen ja keksii heti että nythän pääsee Valkoon juhannustapahtumaan soittimen kanssa.

 

Tammela on syntyisin Köpbackasta ja teki työuransa varasto- ja huoltomiehenä sekä Loviisan voimalassa teollisuussiivoojana, josta jäi eläkkeelle. Monisairaana on liikkuminen vaikeutunut viime aikoina. Lääkkeitä hän joutuu syömään melko paljon, mikä tietää myös kustannuksia eläkeläiselle.

Tammela ehti olla Ainonsa kanssa naimisissa 25 vuotta. He tapasivat aikanaan kirkkokuorossa ja kun Aino kerran toi lämpimäisiä pullaa leivottuaan, alkoi yhteiselo. Hoivakotiin Aino joutui sairaskohtauksen jälkeen 2010. Samassa paikassa oli jo Tammelan äiti ja hän ajoi sinne päivittäin tapaamaan läheisiään ja samalla soittamaan sekä laulamaan asukkaille. Tammela on ollut pitkään mukana myös hengellisiä lauluja esittävässä Onesimus-kuorossa joka käy esiintymässä eri hoivakodeissa lähiseudulla.

– Kun jäin yksin Ainon kuoltua, haitarin soittamisesta tuli vielä tärkeämpää.

Torilla eri tapahtumissa sekä vanhojen talojen päivillä hän on monelle tuttu tunnelman luoja.

– Rollaattorin kanssa on ollut vaikea kuljettaa hanuria, olen meinannut mennä nurin, täällä on kävelyteillä korokkeita ja epätasaisuutta, hän pohtii miettiessään jo tulevan kesän soittokeikkoja.

 

Ensikosketus hanuriin on yli 60 vuoden takaa. Isä oli ostanut haitarin, kun Tammela oli 8-vuotias ja heti osoittautui, että on nyt löytynyt pari. Isä oli itse soittanut niin viulua kuin mandoliiniakin.

Itselle läheisintä musiikkia on kaikki merellinen, kuten Tähti ja meripoika ja Musta Rudolf, sekä Junnu Vainion tuotantoa. Kun hän on kaupungilla soittamassa, monet tulevat toivomaan ikivihreistä Moskovan valoja ja Uralin pihlajaa.

Tammelalla on ollut kaksi ikävää onnettomuutta, joista selviämisessä hanuri on tuonut voimia ja lohtua. Marraskuinen kalastusreissu 2000-luvun alussa koitui kalakaverille kohtalokkaaksi, hän itse selvisi juuri ja juuri rantaan. Toisen kerran hän jäi auton yliajamaksi ja taas oltiin teholla.

– Ei ollut minun aikani vielä lähteä kummallakaan kerralla.

 

Loviisan autovaraosan Henrik Heinonen kertoo isänsä vuonna 1988 perustaman yrityksen sijainneen Purokadulla 1990-luvun puolivälistä asti ja Rampe Tammelan käyneen liikkeessä vuosien ajan. Tammelan sähkömopo parkataan talliin komeiden moottoripyörien joukkoon. Rampe sanoo aina ihailleensa harrikoiden kotkakuviota, ja ehkä jotain sellaista saattaa tavaralaatikon kylkiin talven aikana tulla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Elsa Ahlstrand on Harmaakallion palvelutalon Lucia13.12.2018 11.53
Vanhustenviikko käyntiin luennoilla2.10.2019 09.18

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Verokone

 

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat