Paikalliset

Metsänomistajan kannattaa tarkkailla näkyykö tuholaista - Kuusenkirjanpainajan tuhoja havaittu jälleen Loviisan pohjoisosissa ja Lapinjärvellä

Mikael Fabritius (vas) ja Robert Andersson takanaan kuusenkirjanpainajan tuhoamia runkoja.

Auli Henriksson

Metsässä liikkuvan kannattaa pitää silmät auki. Loviisan pohjoisosien metsissä ja Lapinjärvellä on havaittu jälleen enenevässä määrin kuusenkirjanpainajan tuhoja.

Kehittämispäällikkö Robert Andersson Eteläisestä metsäreviiristä sanoo, ettei muutamassa puussa olevista tuholaisista vielä kannata olla huolissaan, mutta jos alkaa olla alueita, joissa on kymmeniä runkoja, joissa tuhoja näkyy, on syytä toimia.

Hän huomauttaa ns. normaalin terveen metsän yleensä selviävän kirjanpainajista, herkimpiä ovat yli 50-vuotiaat, vanhat tai muuten heikentyneet metsät. Luonnonvarakeskus hälytti jo kesällä ns. epidemiarajan ylittyvän, mikä oli havaittu metsiin laitetuista kirjanpainajaloukuista.

Itä-Uudenmaan alueella kuusenkirjanpainaja on jo melko yleinen riesa, verrattuna esimerkiksi Länsi-Uudellemaalle. Salpausselän pohjoisella puolella kirjanpainajaa ei juuri tavata.

– On vaikeata arvailla miksi kirjanpainajat viihtyvät paremmin itäisellä Uudellamaalla, kuin läntisellä, ehkä syy on paikallisessa ilmastossa, Andersson pohtii.

Andersson ja metsäreviirin alueneuvoja Mikael Fabritius kävivät äskettäin Ruotsissa tutustumassa kuusenkirjanpainajan tuhoihin, jotka ovat länsinaapurissa olleet varsin mittavat.

– Kun seisoi kirjanpainajien valtaamassa metsässä ja oli aivan hiljaa, saattoi kuulla niiden rouskutuksen, Andersson kuvailee.

Suomessa noin kymmenisen vuotta sitten oli ensimmäisiä epidemioita. Mennyt kesä oli toinen hyvin lämmin peräjälkeen, mikä on lisännyt kirjanpainajien määrää.

Ensimmäisiä merkkejä vielä vihreässä puussa kirjanpainajista on latvan kuivuminen ja neulasten putoaminen. Noin neljän metrin korkeudelle katsoessa voi nähdä pihkan valumista, mikä on myös merkki toukista. Kun toukat poistuvat, kaarna alkaa pudota. Puun juurelle kasautuu kaarnaa ja tummanruskeaa, kahvinporon näköistä rungosta rouhiutunutta ainesta.

Andersson ja Fabritius tarkastelevat lapinjärveläistä pientä, noin viiden hehtaarin alaa, jossa on paljon kirjanpainajan tuhoamia puita. Sekä terveet että vahingoittuneet puut kaadetaan lisävahinkojen estämiseksi. Kirjanpainajan tuhoamat puunrungot sopivat vain hakkeeksi, terveet erotellaan teollisuuden ja sahojen käyttöön. Kun puu kelpaa vain hakkeeksi, on sen arvo noin yhden kolmassosan siitä mitä teollisuudelle menevän puun. Parin vuoden jälkeen istutetaan kuusia tilalle.

Kaupunkilaisten metsänomistajien määrä on tälläkin seudulla lisääntynyt, vaikka suurin osa tämän seudun metsänomistajista vielä asuukin lähellä metsäänsä. Metsänhoito on raskasta työtä, mutta jonkin verran maanomistajat tekevät itse mielellään istutuksia ja raivauksia.

– Yllättävän moni esimerkiksi Lapinjärvellä tekee itse istutukset, jos vertaa esimerkiksi vanhan Pernajan alueeseen, Andersson arvioi.

Jos vaikkapa perii metsää eikä ole metsänhoitoon aiemmin tutustunut, Andersson neuvoo ottamaan yhteyttä johonkuhun metsäalan ammattilaiseen ja miettimään hänen avullaan metsänhoitovaihtoehtoja, joita on useita erilaisia.

– Ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa ja omistaa metsää. Monella metsänomistajalla raha ohjaa, mutta virkistys ja talous sopivat hyvin samaan metsään. Kannattaa myös muistaa, että on mahdollisuus metsän vapaaehtoiseen suojeluun. Suojella voi vaikka osan metsästä, jos siinä on jotain erityisiä arvoja.

Metsänhoitosuunnitelmassa tehdään ehdotuksia ja metsänomistaja päättää mitä tehdään.

– Tärkeintä on, ettei vain jätä hoitamatta. Monelle tulee yllätyksenä, millainen ryteikkö luonnontilainen metsä on, ei sillä ole silloin juuri virkistyskäyttöäkään, Fabritius muistuttaa.

Metsänomistajalle yleensä kevät on kiireisintä aikaa, kun istutetaan. Taimikoita voi raivata aina kun maa on paljas.

– Teollisuus on Suomessa muuttunut parissakymmenessä vuodessa, enää ei tehtailla ole varastoja vaan ne haluavat toimituksen kuumana, niin suoraan metsästä kuin mahdollista.

Anderssonille ja Fabritiukselle mieleisin metsä on vaihteleva ja hyvin hoidettu.

– Hyvin hoidettu taimikko voi olla yhtä kaunis kuin mäntykangasmetsä. Aluskasvillisuus on elämille hyväksi. Saa olla lahopuitakin, mutta kokonaisuuden hoidettu, ei kuitenkaan niin sanottu puupelto.

Metsässä saa olla kolmasosan työajasta, toiset kolmannekset menevät autossa ja toimistolla.

Yhdistys

Eteläinen metsäreviiri

Toimialuetta Kemiönsaari, Hanko, Raasepori, Inkoo, Siuntio, Kirkkonummi, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Helsinki, Sipoo, Porvoo, Myrskylä, Lapinjärvi, Loviisa, Pyhtää.

Jäseniä noin 4 500.

Metsää yhteensä noin 160 000 hehtaaria.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat